Otsikko viidestä faktasta joita et varmaankaan tiennyt surusta

Makaan taas sängylläni. Kuulen kuinka puhelimeni pitää ääniä. Ystävät lähettävät viestejä muistuttaen, että heti vain kuin haluan ja pystyn, niin he ovat olemassa minua varten. Samalla kuulen myös vierestäni läheiseni äänen joka kertoo, että kyllä tämä tästä. Huomenna on taas askeleen parempi päivä.

Kaikesta tästä huolimatta, oloni on kovin yksinäinen. Niin yksinäinen, että olen huomannut itsessäni piirteitä erakoitumisesta. Ja tänään lukiessani erästä teidän lukijoiden kommenttia, ymmärsin miksi näin on. Vaikka läheiseni ovat tukenani, niin he eivät oikeasti ehkä aivan ymmärrä miltä minusta oikeasti tuntuu ja tämä saa oloni yksinäiseksi. Vaikka heille kaikki tuntemukseni kertoisin, niin he eivät voi siltikään niitä välttämättä ymmärtää.

Olen kertonut monen postauksen verran nyt siitä mitä suru on subjektiivisesti. Näin ollen, päätin koota viisi objektiivista faktaa surusta. Ehkäpä tieteelliset faktapohjaiset argumentit voisivat tuoda lisäarvoa sille, miksi usein sanon ”en jaksa, en pysty, en halua”. Sille, miksi en halua mennä ulos. Sille miksi haluan sulkeutua yksin omaan maailmaani.

1. Vakavasti masentunut ei usein ole kykenevä tuntemaan surua. Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan depressiossa onkin kyse menetyksiin liittyvän surutyön epäonnistumisesta. Näin ollen, surua ja masennusta ei tule sekoittaa keskenään.

2. Jopa 50 %:lla leskistä on vakavan masennuksen tyyppioireita ensimmäisten kuukausien aikana. Heillä voi myös olla hallusinaatioita; kuvitelmia kuolleiden elossaolosta, heidän läsnäolonsa tuntemista tai heidän ääniensä kuulemista.

3. Sureva ei menetä yhteyden tunnettaan toisiin ihmisiin, kun taas masentunut eristäytyy omaan maailmaansa tuntien itsensä ulkopuolisen yksinäiseksi. Siinä missä sureva tietää surun menevän ohi ja ilon palaavan, vakavasti masentunut uskoo depression jatkuvan loputtomiin.

4. Surevien sydämen syketaajuus on masentuneista ja terveistä verrokeista poiketen suurentunut. ”Sydämen murtuminen” surutyön aikana saattaa siis olla konkreettista. *Voi miten ihanaa oivaltaa mistä tunteet siitä kuin olisi jatkuva sydänkohtaus johtuu!

5. Suru voi tuntua fyysisinä oireina, esimerkiksi epämääräisinä rintakipuina, hengenahdistuksena, pyörrytyksenä ja vatsavaivoina. Fyysiset kivut voivat olla rankkojakin. Pitkittynyt kipu voi olla merkki siitä, että sisällä on vielä asioita, jotka eivät ole päässeet esiin. Itseään suojellakseen sureva on voinut mitätöidä tapahtunutta ja tukahduttaa surun tunteet, jotka ilmenevät fyysisinä kipuina.

Lähteet: Harvard Health Publications, Professori/ erikoislääkäri/ psykoterapeutti Matti O. Huttunen, Kriisikeskus Mobile,