Pudotus

Olin liian tyhmä keksimään järkevää opinnäytetyön aihetta ja kaikki alkoi tuntua lapselliselta teeskentelyltä. Tee jokin typerä kysely jostain täysin turhasta aiheesta saadaksesi täysin turhan tutkintotodistuksen ja teeskentele että tämä on tärkeää. Sitten voit hakea töihin joissa taas saa teeskennellä että se mitä tehdään on tärkeää. Asiat joita siinä maailmassa kuuluisi pitää merkityksellisinä alkoivat vaikuttaa täysin merkityksettömiltä.

Mun tapauksessani töiden hakeminenkin sillä turhalla todistuksella ja surkealla cv:llä olisi täysin turhaa koska kaikki muut hakijat olisivat parempia eikä siis olisi pelkoa työllistymisestä. Jos työelämä on pudotuspeliä, joidenkin on väkisinkin oltava niitä jotka putoavat ja tiedän kuuluvani siihen joukkoon. Jonkun on oltava se huonoin ja minä olen. Haluamme kuvitella että asenne ratkaisee mutta torjuttu totuus on se että ei ole olemassa pudotuspeliä ilman putoajia.

Oikeastaan en tiedä onko työelämä ja elämä ylipäätään pudotuspeliä vai opitaanko se vain jostain syystä kokemaan niin? Onko niin että jokaiselle on kyllä paikkansa mutta monien on vaikea löytää paikkaansa tai uskoa siihen että sellainen on olemassa? Sen tiedän että tunne siitä että oma paikka maailmassa on voitettava kilpailussa kaikkia muita vastaan, on yksi tekijä siinä mikä aiheuttaa työuupumusepidemiaa ja sen että mielenterveysongelmista johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on hämmentävissä lukemissa.