Rakkauksien vaikeuksia
Olen viime aikoina mietiskellyt rakkauden vastaanottamisen ja antamisen vaikeuttani. Vastaanottamisen vaikeus kiteytyy siihen että joskus kokee toisen olevan ihastunut ainoastaan virheelliseen mielikuvaan, jonkinlaiseen omaan projektioonsa jonka on minuun heijastanut. Tulee sellainen tunne kuin toinen olisi matkalla kohti väistämätöntä pettymystä jota itse yrittää estellä mutta ei kuitenkaan pysty estämään. Tuntee tulevansa nähdyksi ja kohdelluksi puudelina vaikka onkin oikeasti susi. Onhan siinä jotain varsin hämmentävää ja häiritsevää. (Toisaalla ovat ne ihmiset jotka tietävät susipuoleni.) Rakkauden antamisen vaikeus puolestaan kiteytyy siihen että sydämeni on niin kylmä ja kova että kukaan ei pääse läpi, ei saa sitä sulamaan. En tiedä mistä siinä on kyse. Tunnen ihmisiä kohtaan myötätuntoa mutten juuri koskaan rakkautta.
Joku voisi varmaan tulkita tämän olevan minun rakkauden vastaanottamisen esteistäni johtuvaa, mutta mitä jos näen aivan oikein sen itseeni kohdistuvan virheellisen projektion? Ihmisestä näkee milloin se on kiinni todellisuudessa ja milloin ei ole.
Kirjoitin joskus että ihmissuhteissa vaikeaa on se että toinen ei tule koskaan tuntemaan todellista minua vaan vain virheellisen mielikuvansa minusta. Ongelma on syvempi kuin se että itse piilottelisi itseään jonkinlaisen maskin takana. Kyse on siitä että toiselle ihmiselle on aina pohjimmiltaan vieras eikä asia koskaan kenenkään kanssa voi olla toisin, oli itsenään olemisessa kuinka aito ja avoin tahansa. Kukaan ei voi koskaan kunnolla tuntea tai koskettaa toista ihmistä. Lähimmäs sitä kai pääsee sielunperheeseensä kuuluvien ihmisten kanssa mutta ihmisyyden egollisesta erillisyydestä ei tietenkään niidenkään kanssa voi kuitenkaan vapautua.
Rakastumisessa ei pohjimmiltaan ole kyse toisen ihmisen ihanuudesta vaan siitä että toinen on vain sattunut herättämään itsessä uinuneen rakkauden ja siinä ohessa heräävät yleensä sisäisen lapsen haaveet ja haavat joihin toisen toivotaan tarjoavan apua ja täyttymystä. Tästä johtuen menosta voi lopulta tulla pahimmillaan varsin itsekästä ja rakkaudetonta – joko suhteen toista osapuolta kohtaan tai joskus muitakin ihmisiä kohtaan. ”Minä en nyt saa sitä mitä haluan koska toinen ei sitä toimita tai koska joku toinen on siinä nyt tiellä haittana.” Sopii pohtia mistä tuollaisessa oikeastaan onkaan kyse. Ei rakkaudesta.
