Eihän kukaan voi ymmärtää

Työ johon ei vain pysty
Siellä on työvoimapulaa, mene sinne
Eihän sitä kukaan ymmärrä
Eihän sitä kukaan voi ymmärtää
On vain niin laiska ja mukavuudenhaluinen

Kyllä kaikki normaalit ihmiset näihin pystyy
Minä en varmasti pysty mihinkään

Kun ei vain kuulu siihen maailmaan
Kun ei vain kuulu tähän maailmaan
Ja niin päätyy eksyksiin
vaikka eli jotain mikä on
lähes vastakohtaa juurettomuudelle

Ja vieläkin välillä haluaisi palata
Jos siellä jotain voisi tehdä?
Se on niin tuttua
On asioita joita kaipaa
Asioita jotka olivat hyviä
Aito tarkoitus ja monta muuta
Paljon hyvää ja kaunista
Ja paljon pahaa ja rumaa

Siellä on niin paljon
ylisukupolvista taakkaa
Se elää vahvana varjona ihmisissä
Ehkä vain ne jotka osaavat sen vapauttaa
voivat löytää menestyksen avaimet
Vaikka rahan valta ajaa sen vaikeaksi

Moni myy sielunsa tavalla tai toisella,
osittain tai kokonaan
Myykö itseltään salaa pienen palan aina
asettaessaan rahan tärkeämmäksi?
Vai onko tässä harmaan sävyjä?

Mitä jos meitä on muitakin?
Jos on vaiettuja traumoja
joista kukaan ei tiedä
Miten sitä kenellekään edes selittäisi?
Ei tällaisia normaali-ihmiset ymmärrä,
ei edes terapeutit
Sillä tässä kaikessa on jotain
syvempää ja laajempaa
kuin mihin ne yltävät
Ne tulevat kokonaan toisesta maailmasta

Ei, kyse ei ole vain
vapautumisesta omaan elämään
Kyse on jonkin menettämisestä
Enkä tiedä mikä se on
Mutta tunnistan milloin
ihmisessä se on tai ei ole
Useimmissa sitä ei enää ole
Ja siksi kaikki ovatkin
eri tavoin riippuvaisia
järjestelmästä joka uhkaa kaatua

Katsoin dokumentin
Pohjoisen alkuperäiskansa
joka eli vielä luonnosta
Nuoret halusivat siirtyä rahantavoitteluelämään
”Se on parempaa elämää”
Siinä oli jotain niin osuvaa

Jos ei löydäkään
sitä parempaa elämää

Jos ei mihinkään täällä osaa kuulua