Toiset ihmiset kilpailijoina ja vihollisina

Totesin aiemmin että on typerää egopeliä pyörittää mielensisäisiä näytelmiä joissa toisia ihmisiä asetetaan vihollisrooleihin ilman että mitään todellisia vihollisuuksia on olemassa. Huomasin joskus että henkisen skenen eräissä romanttisen rakkauden teemaan liittyvissä teorioissa näyttää pyörivän aika kiinteästi mukana tietynlainen kilpailullinen egopeli. Se sai minut havahtumaan tähän asiaan.

Egotietoisuuteen on ohjelmoitu vertailu ja kilpailu. Minä olen nyt vähän parempi kuin tuo toinen, olen vähän eri tasolla. Tai tuon ihmisen suhde minuun on tärkeämpi kuin jokin toinen (koska minä olen tärkeämpi ja erityisempi kuin toinen). Siinä on paljon turhamaisuutta, eli valheellista pyrkimystä paremmuuteen ja tarvetta erityisyyteen (joka on tietysti pohjimmiltaan vain rakkauden kaipuuta). Joskus myös valheellista asettumista huonommuuteen. Selkeämmin havaittavissa ylemmyytenä ilmentyessään.

Minä olen hyvä ihminen, toinen on paha ihminen joka saattaa vaikka yrittää ”tuhota” minut tai jotain mitä minä haluan. Valheellinen uhriutuminen toimii tällä tasolla myös. Se voi olla joskus lähes hienovaraista, joskus taas räikeää. Pahimmillaan voi olla täysin kyvytön tunnistamaan tuollaisia itsessään. Tai vielä pahemmassa tilanteessa tunnistaa ne mutta valitsee kätketyn sisäisen hätänsä takia tietoisesti valheellisuuden jos ei jopa suoranaisia valheita.

Kun toinen on kilpailija tai vihollinen jonka kuvittelee uhkaavan jotain haluamaansa, toisen ihmisen ihmisyys ikäänkuin katoaa. Kun toisen ihmisyys katoaa vihollisuuden tieltä, ei sillä miten toista kohtaan toimii, ole enää mitään merkitystä. Sitä kuinka tuollaisiin upottuaan on tullut kohdelluksi ja muita kohdellut, saattaa havaintoni mukaan päästä kokemaan vielä seuraavissakin elämissä karman- ja traumanpurkukierroksilla.

Asia erikseen on se että tottakai toiset ihmiset voivat joskus toimia väärin tai itseä vastaan, joskus laskelmoidustikin väärin joko yksin tai yhteenliittoutuneina. Näiden näkeminen ei ole sellaista pohjimmiltaan valheellisen mielensisäisen näytelmän luomista tai pyörittämistä. Niiden tilanteiden syntyminen edellyttää aina egotietoisuuteen uppoamista koska halu toimia toista vastaan perustuu aina siihen mielensisäiseen vihollisnäytelmään.

Kyllä kai ulkopuolisuudella todella on lahjansa.

——-

Kaasuvalotus laittaa mielen jokseenkin kovaan puristukseen. Joutuu pelkäämään valehdelleensa tarkoittamattaan tai kuvitelleensa asioita jotka eivät ole todellisia. Jos tuo perustuu valheisiin niin karmakierros jatkanee kulkuaan. Jos se perustuu väärinymmärryksiin voi olla toisin.