Ukkosta, ihanaa!

Tänään Oulussa on mahtava ilma! Ennen pelkäsin ukkosta ja hytisin jossain kaukana ikkunasta ja suljin kaikki sähköhökötykset. Nyt voisin pomppia sekopäänä sateessa ja fiilistellä luonnonvoimia. Paljon asioita muuttuu parissa vuodessa. Ennen pelkäsin niin paljon kaikkea. Olen nyt asunut huhtikuun alusta lähtien taas entisellä kotiseudullani kuuden vuoden eteläpohjanmaan jakson jälkeen. Elämä on hapuilua, mutta jonkilainen suunta on silti olemassa. Asuin aikaisemmin omakotitalossa maalla pihassa kaksi hevosta ja kainalossa koira. Eläimet jouduin jättämään vanhemmilleni, koska ranskalaisen parvekkeen tilanpuute tuli vastaan. Koirani kaikesta mukavuudestaan huolimatta ei sovellu kaupunkiin ja on onnellinen maalla. 

Miksi sitten muutin pois tuosta idyllistä? Ei siihen ole vain yhtä kelpoa syytä. Tuli ero, tuli hermoromahdus ja mökkihöperöityminen ym… koulu loppui, eikä töitäkään löytynyt. Piti tehdä kipeä repäisy. Edelleen se sattuu, niinkuin moni muukin asia tässä sotkussa, mutta ratkaisu tuntuu oikealta. Kaupassa käyminen ei enää laukaise massiivista paniikkikohtausta. Se on jo yksi syy.

Muutto toi vapauden ja vastuuttomuuden. Paljon juhlintaa ja morkkista, mutta lopulta tajusin, ettei itsetuhoinen elämäntyyli voi jatkua kovin pitkään. Löysin pienen sievvän tyttökoiran ja asiat ovat taas menossa parempaan suuntaan. Raitista ilmaa kännitupakoinnin sijaan sekä vastuu siitä, että on oltava aina vähintään lenkkeilykunnossa. Eivät ihmiset huolehdi niinkään eläimistä, kyllä eläimet pelastavat ihmisiä.

Rakkaudella koiralleni Zipalle ja muille lemmikeilleni maalla, joita pian matkaamme tervehtimään.