Olen harrastanut nyt laulua kahden eri opettajan johdolla. Ensin opiskelin klassista laulua muutaman kuukauden, kunnes ilo laulamisesta sammui. Lopetin sen. En tunne ooperalavojen kutsua!

(sori talvinen kuva, mutta se sopii jotenki mun fiilikseen)

Sitten aloin laulamaan intohimoisesti covereita ja haavelin, kevyemmänmusiikin laulajan urasta. Reggae tuntui olevan SE juttu! Ei se taida olla. Olen liian melankolinen kaiken tämän häsläävän ja iloisen ulkokuoren alla. Aloin tehdä omia biisejä. Olin niitä jo aikaisemminkin vuosien saatossa ja jo ihan pienenä rustannut, mutta nyt se tuntui yhä kasvavalta pakolta. Pian huomasin äänittäväni miniläppärini webbikameralla aihioita muistiin yötä päivää juurikaan syömättä ja nukkumatta. Olin päiväkausia kuin jonkin hengen vallassa ja taukoamatta lauloin, vaikkei enää äänikään kulkenut valvomisesta. Tuli valtava polte saada jotain valmiiksi ja rupesin etsimään soittotaitoista yhteistyökumppania/kumppaneita. Itse en osaa soittaa juurikaan mitään. Aloin saada positiivista palautetta linkkailemistani raakileista ammattikseen musiikkia tekeviltä ja olin aina hetken taivaissa. 

Muutto Ouluun ja studion hakuun. Nyt olen tämän biletyksen ohessa etsinyt sopivia tyyppejä prokkikseen ja aina jokin on mennyt eteenpäin, mutta myös takapakkeja on tullut. Joskus, huvi ja työ on parempi pitää erillään… tai siis AINA!

Nyt olisi huomenna ekat treenit kokonaisen bändin kanssa ja testataan vähän yhteispeliä ja jännittää kamalasti! Olen vasta kerran tään kokoonpanon kitaristin kanssa jammaillut muutamia covereita muutaman kaljan voimin ja se meni loppua kohti yhä paremmin. (omasta mielestä)  HUH! Hermoja raastavaa tämä on ja kun on oma persoona ja omasta elämästä kertovat biisit kyseessä, niin aika paljon on unettomia öitä pankissa. . . huomiseen…. IIIIIkkkkksssss!!