Kuinka jaksaa työssä joka turhauttaa?

Elämä on heitellyt minua viimeisen kolme vuotta oikein urakalla, mikä on auttanut erottamaan millä asioilla arjessa on oikeasti väliä ja mitkä ovat täysin mitättömiä aiheuttamaan paineita. Erinäisten sattumusten kautta olen löytänyt itsestäni uskomattoman määrän kärsivällisyyttä, jota en uskonut ennen omaavani. Ja kärsivällisyyden myötä on tullut myös kyky keskittyä iloisempiin asioihin silloin kun elämä hakkaa löylykauhalla päähän. 

Tästä kyvystä on ollut erityisesti hyötyä viimeisen puolen vuoden aikana, jolloin olen tullut siihen tulokseen, että tämänhetkinen työni on täyttä kykyjeni ja aikani hukkaamista. Työpaikka on kuitenkin se paikka, jossa suurin osa meistä viettää ison osan elämästään, joten olisi ihan kohtuullista, että työ, jota teet olisi myös sinulle mieluisaa ja antaa sinulle tunteen, että tekemisilläsi on väliä tai että olet saavuttanut jotain. Usein näin ei kuitenkaan ole, vaan monet sinnittelevät työpaikassa, jossa itse työ on täysin samantekevää tai pahimmassa tapauksessa työilmapiiri on huono.

Maailma on murroksessa, jossa teknologia vie työpaikkoja, mutta myös luo niitä. Valitettavasti tällaisina aikoina käy selväksi se, että ainoastaan sopeutumiskykyiset ja oppimishaluiset henkilöt pärjäävät, kun taas ne, jotka eivät jostain syystä jaksa tai kykene pysymään muutosten kelkan kyydissä jäävät auttamatta tyhjän päälle.

Itse olen siinä tilanteessa, että työskentelen erittäin pienessä firmassa alalla, joka on pahasti uuden teknologian jyrän alla. Pelkästään työkavereiden puute on minulle jo tarpeeksi rankkaa, mutta sen lisäksi kukaan muu firmassa ei ole kiinnostunut eikä välitä välttämättömien uudistusten tekemisestä, joiden avulla firma olisi vielä parin vuoden päästä pystyssä. Joten tässä ollaan oikeasti tuli perseen alla. Silloin tällöin, erityisesti iltaisin mieleen hiipii epätoivo siitä, miten minun käy jos työ menee alta… Edelliseltä työttömyysajalta jäi pahat traumat ja siitä huolimatta, että olen matkustaessa ja ulkomailla asuessani kokenut paljon pahaa, työttömäksi jääminen on silti pahin pelkoni.

Kanssani samassa tilanteessa painivat toimivat varmasti tilanteen vaatimalla tavalla ja yrittävät löytää uutta työtä, mutta kaikki tiedämme, että vaikka Suomen talous on nousussa, työnhakijoita on edelleen reilusti enemmän kuin työpaikkoja ja työpaikat keskittyvät yhä suppeammalle alueelle isossa maassa. Sen takia päätinkin listata muutamia päivänselvyyksiä, jotka saattavat niinä epätoivon hetkinä unohtua, mutta jotka oivaltaessa olo helpottuu.

• Kävi miten kävi, tällä hetkellä sinulla on työpaikka. Se on myös huomenna ja todennäköisesti myös ensi viikolla. Sinulle tulee palkka myös ensi kuussa, joten tällä hetkellä sinulla on kaikki hyvin. Vaikka tulevaisuutta on vaikea olla miettimättä, se ei loppujen lopuksi auta sinua lainkaan, vaan luo turhaa stressiä kaiken muun päälle. Et voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Tiedät ainoastaan tämän hetken ja se on ainoa asia mihin voit vaikuttaa, joten keskity siihen. Kirjoita se työhakemus, joka eilen jäi kirjoittamatta, lähde lenkille, lähde ystävän kanssa kahville tai lasilliselle, hae kaupasta karkkia ja katso jokin hyvä leffa.
   
• Käytä töissä kaikki luppoaika hyväksi (varsinkin nyt kesällä!) ja verkostoidu. Olen itse todennut LinkedInin todella hyväksi foorumiksi sekä töiden löytämiseen, että verkostoitumiseen. Kun alat seurata sinua kiinnostavia yrityksiä, saat helposti ja nopeasti tiedon mahdollisista tapahtumista, joista voi olla sinulle arvaamatonta hyötyä: verkostoitumisiltoja ja seminaareja, joihin on vapaa pääsy, työpaikkailmoituksia, joita ei välttämättä ilmoiteta yleisesti esim mol.fi-sivuilla, jne. Lisäksi kannattaa osallistua keskusteluihin; itse olen keskusteluita seuraamalla ja niihin osallistumalla oppinut katsomaan yritysmaailman asioita eri kanteilta ja saanut vahvistusta omille näkemyksilleni sekä vinkkejä, joiden avulla olen pystynyt parantamaan vaikka CV:täni.
   
• ”Älä polta siltoja takanasi” on ollut paras neuvo, jonka olen äidiltäni saanut. Kantapään kautta parhaiten oppivana minun oli kuitenkin tämäkin teoria testattava ja rikoin jo valmiiksi hatarat välit yhteen entiseen pomooni yrityksestä lähtiessäni ja kun myöhemmin jäin työttömäksi, varmaksi laskemaani paikkaa ei enää irronnutkaan tarvittaessa ja voin kertoa, että olin kusessa. Joten vaikka tämänhetkinen tilanteesi työpaikalla olisi kuinka huono tahansa, pidä pää kylmänä. Parannusta on varmasti luvassa kunhan vain jaksat yrittää, mutta koita kestää siihen asti. Tietysti jos tilanne on niin paha, että mennään laittomuuksien puolelle, niin silloin ei tarvitse eikä saa tyytyä osaansa. Mutta pidä aina mielessä, että Suomi on pieni maa, meitä on loppujen lopuksi hyvin vähän ja kaikilla negatiivisilla teoillamme ja sanomisillamme saattaa olla erittäin kauaskantoiset vaikutukset.  
   
• Pidä itsesi kiireisenä. On paljon töitä, joissa työnkuva on hyvin selkeä ja siitä voi olla vaikea poiketa, mutta jos sinulle osuu vapaata aikaa siihen kahdeksan tunnin sisään ja olet jo lähettänyt sen työhakemuksen, joka sinun piti, kysele työkavereiltasi voitko olla heille jotenkin avuksi. Itse olen ottanut harjoittelijamme kanssa asiakseni keksiä yritykselle täysin uuden markkinointistrategian. Tutkimme erilaisia markkinointityökaluja ja sosiaalisen median merkitystä ja opin itse tässä koko ajan uutta. Sinänsä tämä on ”turhaa” työtä, sillä monen yrittämisen jälkeen minulle on selvää, että ideoitamme ei tulla viemään yrityksessä eteenpäin, mutta kun ylimääräistä aikaa näin kesällä on, niin en näe tässä muuta kuin hyötyä itselleni. 

Loppujen lopuksi se ultimaattinen fakta, joka yleensä toimii epätoivon hetkinä itselleni hyvänä rauhoittumisharjoituksena on muistaa se, että minulla on tällä hetkellä työpaikka. Sellaiset, jotka eivät ole koskaan elämässään kokeneet työttömyyttä, eivät ehkä saa tästä oivalluksesta irti niin paljoa, mutta ihan oikeasti se, että meillä on työ, johon mennä joka päivä ja josta meille maksetaan palkkaa on tänä päivänä jo aikamoinen etuoikeus… No okei, ehkä ei ihan etuoikeus, mutta siltä se välillä tuntuu, kun lukee työttömien kokemuksia arjesta ilman rutiinia ja riittävää tuloa ja kun muistaa sen oman pahan olon, joka täytti joka hetken työttömänä ollessa. Meillä työssäkäyvillä voi olla asiat huonosti, mutta ilman sitä työpaikkaa asiamme olisivat vielä monta kertaa huonommin, joten pidetään se positiivinen juttu mielessä ja jatketaan eteenpäin vähemmällä valittamisella ja isommalla temmolla sen paremman työn löytämiseksi, sillä kyllä se sieltä tulee! :)