Onnea on olla vähän hullu!
Koska viimeksi teit jotain älytöntä? Miksi se oli älytöntä?
Lapsesta asti olen ihmetellyt ihmisiä ja miksi ne ovat sitä mieltä asioista, mitä ovat ja miksi ne toimivat, niinkuin toimivat. Olen aina ollut kova kyseenalaistamaan normeja ja sääntöjä (äiti raukka…) ja tehnyt mitä itseäni lystää välittämättä siitä mitä muut ovat tekemisistäni mieltä. Tämä on aiheuttanut välillä pieniä epäselvyyksiä, kun minulle ihan normaali asia onkin ystävilleni tai perheelleni jotain omituista, älytöntä.
Hullutteluun ryhtymistä tietysti auttaa jos olet jo valmiiksi vähän yllytyshullu. Minulle voi ehdottaa mitä vaan, olen melko varmasti heti mukana.
Ehkä suurin hulluus, jonka olen (tähän mennessä) toteuttanut oli muutto Slovakiaan. Takana oli puolitoista vuotta työttömyyttä ja eräs päivä seinä tuli vastaan, meni yksinkertaisesti hermot, kuppi nurin, pinna poikki. Ja italialaistyyppisen temperamentin omaavana hermojen meneminen saattaa tarkoittaa ihan oikeasti huonekalujen uudelleenpaikoitus- ja/tai muotoilutilannetta. Tällä kertaa hermot vaan menivät vähän isommalla skaalalla: suutuin Suomelle, suomalaisille ja suomalaisuudelle. Screw you all, I’m getting out of here!
Hain töitä ympäri Eurooppaa ja kuukauden päästä minulla olikin taskussa uusi työpaikka maassa nimeltä Slovakia. Suomalaisen koulutuksen omaavana hävettää vähän myöntää, mutta oli ihan Googletettava, että missäs se semmoinen on. En siis tiennyt yhtään mihin olin menossa, enkä sen vuoksi odottanut reissulta mitään, en kerta kaikkiaan osannut. Ystäviltä ja perheeltä kuullut kommentit vaihtelivat ”rohkea”:sta ja ”hullu”:sta ”et oo saatana tosissas!”-tyyppiseen. Nyt jälkeenpäin voin kertoa, että lähteminen oli loppujen lopuksi paras asia, mitä olen elämässäni tehnyt!
Viimeisin ”älytön” asia minkä olen toteuttanut oli päätös muuttaa Slovakiasta Viroon, vaikka elämäni Slovakiassa oli lähimpänä täydellisyyttä, mitä se on koskaan ollut. Tiesin, että menettäisin muutossa kaiken, mitä arvostin Slovakiassa eniten: aurinko, lämpö (+36 astetta on ihan sopiva!), vuoristot ja mahdollisuus matkustaa naapurimaihin ja kauemmaskin ilman lentämistä, ihmiset, jotka kielimuurista huolimatta ovat aina valmiita auttamaan ja työ yrityksessä, jossa minulla oli mahdollisuus tehdä uraa.
Idiootti. Hoin tätä itselleni samalla kun irtisanouduin ja otin vastaan työn Tallinnasta. Jopa äitini huomautti minulle, että niin ihanaa kuin se onkin, että muutan lähemmäs kotia, niin elämältä Virossa ei kannata odottaa samoja asioita kuin Slovakiassa. Tottakai Viro oli pettymys, mutta koska olen tehnyt äkkinäisiä ja radikaaleja päätöksiä elämässäni jo kymmenen vuotta, niin osaan ottaa isotkin vastoinkäymiset ja pettymykset vastaan eri tavalla kuin vaikka viisi vuotta sitten.
Ja nyt kun täälläkin on tullut se maaginen puolentoista vuoden raja vastaan, niin olisi taas muutoksen aika! Tällä kertaa ajattelin vaihtaa alaa. Kokonaan. Sekä työtä, että alaa, molemmat tietysti sellaisia, joista minulla on hyvin minimaalisesti ennestään tietoa ja kokemusta. Ei oo muuten helppoo… Mutta kun mietin näitä omia elämänvalintojani tähän mennessä, niin en ole ilmeisesti koskaan halunnut, että elämäni olisi erityisen helppoa. Haluan haastetta, prkl!
Ja miksikäs ei. Maailma muuttuu ympärillämme niin nopeasti, että meille käy kohta niinkuin haille: vain liikkuvat yksilöt selviävät. Joten nyt jos koskaan kannattaa lopettaa se epävarmuuden ja epäonnistumisen pelkääminen ja kun joku seuraavaksi ehdottaa sinulle jotain aivan päätöntä, pysähdy hetkeksi ja mieti miksi se on mielestäsi niin päätön idea… Vai onko sittenkään.
Omat ”hullut” ideani ovat olleet aika ison skaalan juttuja, mutta niiden vuoksi olen paljon onnellisempi ja itsetuntoni on ehjempi kuin jos olisin vain tyytynyt osaani Suomessa ja jäänyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan niinkuin sadat ja tuhannet muut työttömät. Mutta jo pienistäkin ”hullutuksista” on apua, koska niiden jälkeen olet taas vähän rohkeampi ja avoimempi seuraavan tilaisuuden tai haasteen kohdatessasi.
*Kuvat vaellusreissultamme Tatra-vuoristoon Slovakiassa, reissu jolla kirjaimellisesti ylitin itseni ja menin mukavuusalueeni ulkopuolelle big time :)