Extempore-Tukholma
Extempore-jutut on sellainen asia, joka valitettavasti jäi pois elämästäni sinä päivänä kun siirryin omaisuuteni kanssa Bratislavasta Tallinnaan. Tallinnan asumiskulut verrattuna palkkatasoon ovat niin korkeat, että rahaa ulkomaan reissuihin, saatika ihan Vironsisäisiin reissuihin ei jää senttiäkään yli. Viimeiset kaksi vuotta olen elänyt koko ajan enemmän ja enemmän velaksi. Toinen vaihtoehto on kuihtua pois aina kuun lopussa kun ruokaan ei yksinkertaisesti ole enää rahaa jäljellä. Se niistä extempore-reissuista, joihin olin Slovakiassa tottunut: siellä kun pääsi autolla hurauttamalla tutustumaan naapurimaihin tai kauemmaskin, eikä reissu näkynyt jälkeenpäin kukkarossa.
En siis pysty tarpeeksi kuvailemaan sitä onnea kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä firman piikkiin Tukholmaan päiväreissulle. Kaupunkiin, jota vastapäätä vartuin ja jonka satamassa on tullut lilluttua kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, mutta jossa en ole silti koskaan tullut käyneeksi. Ja tämä mahdollisuus tuli siis päivän varoitusajalla aamulla klo 6, ”Lähdetkö reissuseuraksi maanantaiksi Tukholmaan?” johon vastasin noin kahden sekunnin viiveellä ”I’m in!”. Työpäivä ja kaikki, mutta hei, ei mitään mihin maailma kaatuisi.
Laiva Tallinnasta lähti kuudelta illalla ja menomatkalle sattui sitten sellainen myrsky, että edes tällainen hurjapää ei siitä aallolta toiselle rysähtelystä nauttinut. Yleensä olen sitä iloisempi, mitä enemmän paatti pomppii, mutta tällä kertaa kuulosti ja tuntui siltä, että jos laivan pohja ei kohta repeä, niin sitten on maailmankirjat sekaisin.
Ja niin ne maailmankirjat sitten olivat sekaisin ja me pääsimme ehjin (ja kuivin) nahoin määränpäähän. Heti ensimmäiseksi piti hoitaa pari bisnesjuttua ja loppujen lopuksi meillä ei ollut sen suurempaa agendaa päivälle. Käytiin vähän shoppaamassa, mutta suurin osa ajasta oli vietettävä ulkona, sillä keli Tukholmassa oli kesäisempi kuin Tallinnassa koko tänä kesänä.
Itse asiassa en tainnut tuon päiväreissun aikana nähdä yhtäkään Tukholman kuuluisimmista nähtävyyksistä, tai jos näin, niin en vain tajunnut. Mutta ei se mitään! Tämä maanantainen irtiotto oli juuri sitä, mitä olen jo kaksi vuotta kaivannut ja tuli erinomaiseen saumaan. Jopa matkaseurani huomasi kuinka eri ihminen olin tuon pari päivää, kun pääsin hetkeksi irti arjesta.
Leijun tässä edelleen pienessä happy-kuplassa. Onneksi Tallinnaan palatessamme paistoi aurinko, niin takaisin paluu ei tuntunut ihan niin kurjalta kuin olisi voinut. Siitä huolimatta siinä vaiheessa kun Tallinna erottui jo horisontissa harkitsin vakavasti pelastusveneen pöllimistä ja soutamista takaisin suuntaan, josta olimme tulossa.
