Mitä jos muuttaisin Prahaan…
Vuorossa on ajatuksenvirtaa, jota kirjoittelin ylös eräs ilta kun pohdin mihin suuntaan sitä seuraavaksi lähtisi, kun työnhaku Suomessa ei taas kerran näytä tuottavan tulosta. Listan kysymykset ovat sellaisia, joita jokaisen kannattaa miettiä ja kirjata pohdintojaan ylös kun kohtaa jonkin dilemman, jonka kanssa on vaikea päästä päätökseen. Oma tämänhetkinen dilemmani: Mitä jos muuttaisin Prahaan?
Miksi muuttaisin Prahaan?
Sähköpostiini kilahti lista työpaikoista ympäri Eurooppaa ja töissä tylsistyneenä selasin sen läpi ja silmiini osui kiinnostava työtilaisuus Prahassa. Itse asiassa useampikin. Praha on kiinnostanut minua jo pari vuotta, mutta olen ajatellut, että se saa odottaa. Nyt tilanne on kuitenkin sillä tavalla muuttunut, että enää ei tarvita montaa hylkäyssähköpostia hakemistani työpaikoista, kun menetän taas hermoni. Jos täällä pohjoisessa osaava ja energinen työvoima ei kelpaa, niin ei väkisin.
Miten tekisin sen?
Ensimmäinen askel on tietysti töiden hakeminen ja työn saaminen. Ilman työpaikkaa en näe järkevänä muuttaa uuteen maahan. Kun työpaikka olisi taskussa, seuraava askel olisi asunnon löytäminen. Sekin on sellainen asia, jonka mielellään hoidan valmiiksi jo ennen muuttoa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että pelipaikoilla olisi hyvä olla joku luotettava henkilö, joka voisi käydä puolestasi asuntonäytössä tarkistamassa, että tarjolla oleva asunto on tosiaan olemassa ja asumiskelpoisessa kunnossa. Tässäkin vastaani tulee dilemma; kalustettu vai kalustamaton?
Kalustettu olisi iso säästö, koska huonekalujen raijaaminen maksaa helikoptereita, mutta toisaalta jonkun muun vuosikymmeniä vanhassa sängyssä nukkuminen onnistui vielä huolettomana parikymppisenä, kun taas nyt alkaa tehdä vähän tiukkaa. Joten luultavasti kalustamaton. Sitten vaan lentoliput, kamat kasaan ja eikun menoks! (Tässä vaiheessa minut valtaa nostalgia, se onnen tunne, joka oli vallannut minut kun olin muuttamassa Slovakiaan, tavarat kasassa, tulevaisuus täysin auki… Ehkä paras fiilis ikinä, hypätä täysin tuntemattomaan.)
Mitä hyötyä siitä olisi?
Tilanteeni on hieman kinkkinen, koska yritys, jossa parhaillaan työskentelen ei välttämättä ole enää kauaa pystyssä. Joten minun on päästävä pois ja mielellään pian. Parhaimmassa tapauksessa saisin uuden työn joko Tallinnasta tai Suomesta, mutta aika epätoivoiselta näyttää niin kauan kun työnhakijoita on reippaasti enemmän kuin työpaikkoja…
Työnteko on minulle elinehto, joten jos täältä ei irtoa, minun on oman mielenterveyteni nimissä lähdettävä taas muualle. Työttömyys ei ole enää vaihtoehto, se oli niin järkyttävä kokemus, etten halua siihen tilanteeseen enää ikinä! Ja Praha on upea kaupunki, siellä on se sama rento fiilis, kuin Bratislavassa, mutta isomman maailman meininki. Ilmasto, ihmiset ja maa, joka on niin täynnä nähtävää, että oksat pois: on vuoristoja, linnoja, keskiaikaisia kyliä, viinitiloja, sydän sydän sydän!
Mitä haittaa siitä olisi?
Kotimatkani pidentyisi taas aivan älyttömäksi. Ja älyttömyydellä viittaan siihen, että autolla ja laivalla ei enää pärjäisi, vaan pitäisi lentää. En tykkää. Lisäksi kotona ei pääsisi käymään kuin muutaman kerran vuodessa, mikä oli iso syy sille, että muutin Tallinnaan…
Monella tulisi tässä vaiheessa varmasti mieleen palkkataso, että se olisi miinuspuoli. Mutta eipäs unohdeta, että vaikka palkkatasosi tekee rajun tiputuksen suomalaisesta tasosta mihin tahansa Pohjoismaiden ulkopuolelle muuttaessa, myös elinkustannukset laskevat aivan mielettömästi. Esimerkkinä tästä olkoon kaikki ne after workit Slovakiassa, joiden jälkeen tilini hengitti edelleen normaalisti. Sen sijaan Suomessa yksi after work saattaisi riittää siihen, että loppukuu täytyy kiristää jostain.
Miksi en muuttaisi Prahaan?
Kaksi syytä: rahan puute (muuttaminen on pirun kallista) ja välimatka perheeseen ja ystäviin Suomessa. Mutta jos työtilanteeni ottaa äkkinäisen käännöksen pahempaan, kumpikaan näistä ei enää ole ongelma lainkaan! Ja tässä tullaan siihen, että kannattaako tätä edes stressata, koska kukaan meistä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Voimme vain luottaa, että loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin hyvin.
Olen tässä matkan varrella huomannut, että kun isoja asioita tulee päätettäväksi, jotain aina tapahtuu jonka seurauksena sinulle jää vain yksi varteenotettava vaihtoehto jäljelle. Se vaihtoehto saattaa vaatia hulluutta, aivan järjetöntä riskinottokykyä ja mielellään hyvät suojaverkot taustalla, mutta itse en ikinä ole sellaisten riskien ottamista katunut. Elämä kantaa, vaikka välillä käydään todella syvällä. Vähän vaan pelottaa, että kuinkakohan syvälle täytyy tällä kerralla sukeltaa ennenkuin tulee seinä (tai siis pohja) vastaan. Vai voisiko olla niin, ettei tarvitsisi lainkaan käydä siellä pohjalla… Jännä nähdä miten käy.