Ne Pakolliset 5
Jossain vaiheessa oli kovin muodikasta avata blogeissa oman käsilaukkunsa sisältöä ja vaikka suurin osa postauksista noudatti sitä samaa tuttua kaavaa (kukkaro – puhelin – avaimet – läppäri – proteiinipatukka), niin joukosta löytyi myös niitä rehellisen rouheita kirjoituksia, joissa kassin pohjalta löytyi käytetyn kondomin lisäksi puoliksi syöty suklaapatukka ja se purkka, jonka joku oli hädissään tunkenut kassinsa pohjalle ennen työhaastattelun alkua kun roskista ei ollut mailla halmeilla.
Itse en tällaista postausta ole koskaan toteuttanut ja syynä siihen on se, että vaihdan laukkua päivittäin. Kai sekin on jokin pakkomielle-oireyhtymä, kun en kerta kaikkiaan pysty käyttämään samaa laukkua kahta päivää peräkkäin. Sama koskee kenkiä.
Tämän vuoksi jokaisen laukkuni pohjalta löytyy muutama yksittäinen ruokakaupan kuitti ja rehellistä pölyä ja keksinmuruja (tätä en osaa selittää, sillä syön hyvin harvoin keksejä). Ei kovin kiinnostavaa siis.
Mutta kuten meillä kaikilla, minullakin on ne tietyt asiat, jotka voisi ihan yhtä hyvin laittaa narun päähän ja kaulasta roikkumaan, sillä jos yksikin seuraavista joskus unohtuu ovesta ulos lähtiessäni, en välttämättä selviä.
Kännykkä.
Voi sosiaalinen media minkä teit, olen koukussa pahasti ja paljoon! On Instaa, LinkedIniä, Pinterestiä, kuvankäsittelyohjelmia, blogisivustoja ja lisäksi aivan mahtava Briefing (taitaa olla Samsungin oma juttu), joka kerää yhteen maailman tapahtumia uutisista urheiluun, teknologiaan ja muotiin. Minä, joka haluan olla koko ajan kaikesta perillä kehrään.
Kukkaro.
JOS vaikka tulee pakonomainen tarve ostaa kengät tai kolme kuppikakkua ihan vaan itselle, niin pakkohan sitä on olla maksuvälineet messissä. Lisäksi minulla on aina oltava mukana ID sekä Kelan euroopplainen sairasvakuutuskortti. Molemmat vain ja ainoastaan siksi, jos jotain sattuu! Näin ehkä siksi, että omalta kohdalta sattumuksia löytyy suuntaan jos toiseen ja ne kaikki ovat sementoineet minulle takaraivoon sen, että henkkarit on oltava mukana aina. Jos vaikka jään auton alle, joku käy kimppuun tai tapaan elämäni rakkauden ja meidän on välttämättä nähtävä toistemme ajokorttikuvat.
Avaimet.
No hei daa, jos alkaa sataa, niin haluan kotiin omalle sohvalle.
Sateenvarjo.
Aina. Ikuisesti. Pelastajani. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut yhteensä ehkä 5 päivää joina olen poistunut kotoa ILMAN sateenvarjoani. Minut on kirottu sillä kaikkein heikoimmalla ja olemattomimmalla skandinaavisella hiuslaadulla, joka suurin piirtein liukenee pois sadeveden mukana. Joten hiukseni eivät saa kastua, ei missään olosuhteissa. (Suihkuvesi on täysin eri asia!)
MP3-soitin.
Nostalgiaa hei! Vaikka oikeastaan kaiken mahdollisen musiikin saa nykyään puhelimesta, niin MP3 nyt vaan on paljon käytännöllisempi vaihtoehto minulle. Se on niin pieni, että sen saa vaikka tissiliiveihin lenkin ajaksi, koska en tietenkään omista taskullisia lenkkihousuja. Nykyajan puhelimet ovat ihan liian isoja hameen tai kireiden farkkujen taskuun, mutta en kykene kävelemään kahta metriä pitemmälle, saatika missään nimessä käyttämään julkisia liikennevälineitä ilman musiikkia!
Nämä 5 esinettä vaihtavat laukusta toiseen joka päivä ja kulkevat aina mukanani olin sitten matkalla kotoa töihin, Virosta Suomeen tai lähdössä lomalle. 5 esinettä, joiden avulla elämäni pysyy kasassa, mutta jos yksikin niistä puuttuu, päivä on hajalla. Koska milloinkaan ei voi tietää, mitä kulman takana odottaa; veitsen kanssa riehuva hullu, viikon hauskin sattuma tai vesisade.