Onnea on… #3

… leikkokukat!

Minut on suht helppo pitää tyytyväisenä, sillä olen helposti innostuvaa tyyppiä. Yllytyshullu, kyllä, mutta myös aivan ihastunut ja superonnellinen pienimmistä asioista, mitä päivittäin tulee vastaan. Varsinkin kauniit asiat ympärillä varmistavat sen, että mieleni on zen, oli kyse sitten miellyttävästä toimistotilasta tai pirteän värisestä kahvikupista.

Kauniista asioista nauttimiseen on tuonut pientä säröä se, että ilmeisesti käsissäni on jonkinmoista negatiivissävytteistä energiaa, sillä saan kaikki mahdolliset kukat, huonekasvit ja rikkaruohot kuolemaan vain huomaamalla ne. Ja vähän aikaa sitten kuulin äidiltäni tunnustuksen, että hänellä on tämä samainen taito, joten sukuvika tämäkin!

Tästä huolimatta olen viimeisen vuoden aikana rakastunut leikkokukkiin ja kun täällä Virossa kukat ovat ostettavan hintaisia, niitä tulee ostettua aina sitä mukaa kun vanhat siirtyvät tuonelaan. Vaikka kukkien hinta ei järkytä, en kuitenkaan haluaisi joka viikko ostaa uusia, joten olen opetellut huolehtimaan kasvikämppiksistäni. Ja opin parhaiten virheen kautta, joten voitte vain kuvitella kuinka monta kukkaraukkaa olen vuodessa ehtinyt kituuttaa kuoliaaksi.

Jälleen kerran kumarran syvään kohti Googlea! Oli kyseessä ruusut, liljat tai gerberat, olen Iso G:n avulla piiikkuhiljaa päässyt kärryille miten kunkin (kukka)tyypin kanssa tulisi toimia.

Ja voi tätä iloa ja onnea kun joka kerta saan asuntoni väripilkun kestämään vähän pidempään. Kotiin on aina ihana palata, oli se sitten työpäivän jälkeen tai lomalta, mutta erityisen ihanaa siitä tekee se, kun heti ovesta sisään tullessa silmiin osuu kaunis kimppu kukkia ja huumaava tuoksu.