5+1 Vinkkiä työhaastatteluun

Voisin kutsua itseäni jo työhaastatteluiden ammattilaiseksi. Olen vaihtanut työpaikkaa, alaa ja maata tiuhaan tahtiin ja vaikka hakemani työpaikat ovat tehtäväkuvauksiltaan ja usein myös alan osalta erilaisia, niin työhaastatteluissa on kuitenkin useimmiten se perusrakenne. Tämän vuoksi on ollut helppo luottaa muutamaan peruspointtiin, jotka hion kuntoon ennen haastatteluun lähtöä, jolloin haastatteluun on helpompi mennä itsevarmana.

blog1_10.jpeg

”Opiskele” työnkuvausta 
Kun löydät kiinnostavan työpaikan netistä ja luet työnkuvauksen läpi, niistä saa helposti sellaisen kuvan, että työ on erittäin haastavaa ja monimutkaista. Vaatimukset ovat myös usein stratosfäärisiä, vaikka itse työ olisi loppujen lopuksi peruspaperinpyöritystä tai asiakaspalvelua. Kannattaa toimia niin, että tulostaa työnkuvauksen paperille ja lukee sen ajatuksella läpi. Avaa ensimmäiseksi itsellesi kaikki jargonit niin, että saat oikeasti kuvan itse työstä. Sitten ota käteen vihreä yliviivaustussi ja yliviivaa vihreällä kaikki kohdat, jotka tiedät hallitsevasi, ja joista sinulla on jo kokemusta. Vaikka vaihtaisit alaa ja titteliä, niin useimmiten iso osa työnkuvauksesta tulee värjättyä vihreäksi, koska suurimmassa osassa työpaikoista vaaditaan samoja perustaitoja: esim. tiimihenkeä, asiakaspalveluasennetta, paineensietokykyä ja englanninkielentaitoa.

Käännä heikkoudet vahvuuksiksi
Seuraavaksi ota käyttöön oranssi yliviivaustussi ja merkitse sillä kohdat, joissa sinulla on kehitettävää, tai joista sinulla ei ole pahemmin kokemusta. Sitten mieti miten voisit tuoda haastattelussa esille nämä kohdat niin, että niitä ei nähtäisi puutteina, koska niistä varmasti kysytään (älä kuitenkaan koskaan puhu palturia, koska siitä jää aina kiinni). Pari esimerkkiä:

  • Työnkuvauksessa vaaditaan SAP-ohjelman tuntemusta, mutta minulla ei sellaista ole. Tiedän kuitenkin mikä ohjelma on ja mihin sitä käytetään, joten nopean Googlauksen ja parin lyhyen Youtube-opetusvideon turvin voin haastattelussa sanoa, että tiedän ohjelman teoriassa, mutta en ole aiemmissa töissä käyttänyt juuri sitä ohjelmaa. Olen kuitenkin käyttänyt muita samantyyppisiä ohjelmia, joten opin uuden systeemin nopeasti. 
  • Tärkein osa työtä on B2B-myynti, mutta minulla ei ole kokemusta tästä. Olen kuitenkin toiminut liikkeenmyyjänä, joten hankalistakin asiakaspalvelutilanteista on kokemusta ja tiedän, että kommunikointitaitoni ovat timanttia. Opin uusille tavoille nopeasti ja minua todella kiinnostaa tämä ala ja työ, joten pärjään varmasti.  

blog2.jpg_8.jpeg

”Miksi päätit hakea juuri tähän firmaan?”
Kysymys, joka kysytään aina. Ja sinulla on paree olla vastaus valmiina! Loppujen lopuksi tähän pitäisi olla helppo vastata jos firma on tuttu tai jos olet ennen haastattelua edes kerran vieraillut firman nettisivuilla ja selvittänyt, mitä firma tekee. Mieti pari juttua itsellesi valmiiksi, miksi tämä firma erityisesti kiinnostaa: olen vaihtamassa alaa ja tämä työ on juuri sitä mitä olen hakenut; yrityksen kansainvälisyys kiinnostaa; haluan olla mukana kehittämässä uusia teknologioita/palveluita/tuotteita ja tämä firma kehittää koko ajan jotain uutta.

Mieti asusi tarkkaan
Vaikka niin ei pitäisi olla, niin kyllä sillä ensimmäisellä vaikutelmalla, jonka muut saavat sinusta pelkästään ulkonäön perusteella heti sinut tavatessaan on edelleen väliä. Joten vähintä mitä voit tehdä valmistautuessasi haastatteluun on varmistaa, että näytät asialliselta. Omalle tyylille saa ja pitää olla uskollinen, mutta älä nyt herraisä sentään mene työhaastatteluun niissä revityissä farkuissa ja tukka sen näköisenä, että siellä pesii parikin lintulajia. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että itsestään ei pidä tehdä numeroa. Mutta työhaastattelussa se on sinun tehtäväsi, sinun TÄYTYY erottua massasta jos haluat paikan. Ja yksi tapa vaikuttaa siihen on se, minkä näköisenä haastatteluun menet, sillä ensivaikutelma on aina se, joka jää parhaiten mieleen vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen HR-henkilö haastattelemassa.

Itse pyrin ujuttamaan jonkin värikkään elementin asuuni, sillä melko usein voi luottaa siihen, että muut haastateltavat luottavat asunsa värien osalta mustavalkoiseen. Hyvin istuva jakku saa minkä tahansa asun näyttämään tyylikkäältä, mutta jospa sen valkoisen kauluspaidan sijasta laitatkin sinne alle jonkin siistin ja värikkään topin.

blog3_4.jpeg

+1 Miksi juuri sinä? 
Lempparikysymykseni. Olen itsekin toiminut haastattelijana ja haastatellut monenlaisia kandidaatteja ja laitan aina sinne kysymysten joukkoon kehotuksen kertoa kolme positiivista asiaa itsestään. Tämä saa porukan aina hiljaiseksi ja minua se huolestuttaa. Onko meillä oikeasti niin huonosti asiat ettemme saa edes muutamaa positiivista asiaa keksittyä itsestämme? Aivan liian usein saan tähän vastaukseksi ”jos olisit pyytänyt kolmea negatiivista juttua, niin olisi ollut helppo latoa pöytään, hehheh”… Minua ei naurata.

Joten voitaisiinko nyt ihan heti latoa sinne poltettavan jätteen astiaan KAIKKI suomalaiset sanonnat ja yleistykset, jotka hiukankin väheksyvät meitä kansana: ”Rumat vaatteilla koreilee” (kuka ikinä keksi tämän mahtoi olla helvetin kateellinen ihminen), ”Pidetään kynttilä vakan alla”, ”Se kellä onni on se onnen kätkeköön”, en voi jatkaa enää koska verenpaine nousee ja alkaa oikeasti suututtaa.

Hait kyseistä työtä, koska varmasti uskot olevasi hyvä siinä. Joten ole hyvä ja kerro se haastattelijalle kun sinulta kysytään, miksi juuri sinut pitäisi valita hommaan. Ota vaikka mallia Cheekistä, jos et muuta keksi: ”Minä koska kuka muu muka?” Ugh!   

   

Työ ja raha Työ

Mitä jos muuttaisin Prahaan…

Vuorossa on ajatuksenvirtaa, jota kirjoittelin ylös eräs ilta kun pohdin mihin suuntaan sitä seuraavaksi lähtisi, kun työnhaku Suomessa ei taas kerran näytä tuottavan tulosta. Listan kysymykset ovat sellaisia, joita jokaisen kannattaa miettiä ja kirjata pohdintojaan ylös kun kohtaa jonkin dilemman, jonka kanssa on vaikea päästä päätökseen. Oma tämänhetkinen dilemmani: Mitä jos muuttaisin Prahaan?

8909994c-f201-45a8-94d8-852b058560eb-01.jpeg

Miksi muuttaisin Prahaan?

Sähköpostiini kilahti lista työpaikoista ympäri Eurooppaa ja töissä tylsistyneenä selasin sen läpi ja silmiini osui kiinnostava työtilaisuus Prahassa. Itse asiassa useampikin. Praha on kiinnostanut minua jo pari vuotta, mutta olen ajatellut, että se saa odottaa. Nyt tilanne on kuitenkin sillä tavalla muuttunut, että enää ei tarvita montaa hylkäyssähköpostia hakemistani työpaikoista, kun menetän taas hermoni. Jos täällä pohjoisessa osaava ja energinen työvoima ei kelpaa, niin ei väkisin.

Miten tekisin sen?

Ensimmäinen askel on tietysti töiden hakeminen ja työn saaminen. Ilman työpaikkaa en näe järkevänä muuttaa uuteen maahan. Kun työpaikka olisi taskussa, seuraava askel olisi asunnon löytäminen. Sekin on sellainen asia, jonka mielellään hoidan valmiiksi jo ennen muuttoa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että pelipaikoilla olisi hyvä olla joku luotettava henkilö, joka voisi käydä puolestasi asuntonäytössä tarkistamassa, että tarjolla oleva asunto on tosiaan olemassa ja asumiskelpoisessa kunnossa. Tässäkin vastaani tulee dilemma; kalustettu vai kalustamaton?

Kalustettu olisi iso säästö, koska huonekalujen raijaaminen maksaa helikoptereita, mutta toisaalta jonkun muun vuosikymmeniä vanhassa sängyssä nukkuminen onnistui vielä huolettomana parikymppisenä, kun taas nyt alkaa tehdä vähän tiukkaa. Joten luultavasti kalustamaton. Sitten vaan lentoliput, kamat kasaan ja eikun menoks! (Tässä vaiheessa minut valtaa nostalgia, se onnen tunne, joka oli vallannut minut kun olin muuttamassa Slovakiaan, tavarat kasassa, tulevaisuus täysin auki… Ehkä paras fiilis ikinä, hypätä täysin tuntemattomaan.)

praha1.jpg

Mitä hyötyä siitä olisi?

Tilanteeni on hieman kinkkinen, koska yritys, jossa parhaillaan työskentelen ei välttämättä ole enää kauaa pystyssä. Joten minun on päästävä pois ja mielellään pian. Parhaimmassa tapauksessa saisin uuden työn joko Tallinnasta tai Suomesta, mutta aika epätoivoiselta näyttää niin kauan kun työnhakijoita on reippaasti enemmän kuin työpaikkoja…

Työnteko on minulle elinehto, joten jos täältä ei irtoa, minun on oman mielenterveyteni nimissä lähdettävä taas muualle. Työttömyys ei ole enää vaihtoehto, se oli niin järkyttävä kokemus, etten halua siihen tilanteeseen enää ikinä! Ja Praha on upea kaupunki, siellä on se sama rento fiilis, kuin Bratislavassa, mutta isomman maailman meininki. Ilmasto, ihmiset ja maa, joka on niin täynnä nähtävää, että oksat pois: on vuoristoja, linnoja, keskiaikaisia kyliä, viinitiloja, sydän sydän sydän!

Mitä haittaa siitä olisi?

Kotimatkani pidentyisi taas aivan älyttömäksi. Ja älyttömyydellä viittaan siihen, että autolla ja laivalla ei enää pärjäisi, vaan pitäisi lentää. En tykkää. Lisäksi kotona ei pääsisi käymään kuin muutaman kerran vuodessa, mikä oli iso syy sille, että muutin Tallinnaan… 

Monella tulisi tässä vaiheessa varmasti mieleen palkkataso, että se olisi miinuspuoli. Mutta eipäs unohdeta, että vaikka palkkatasosi tekee rajun tiputuksen suomalaisesta tasosta mihin tahansa Pohjoismaiden ulkopuolelle muuttaessa, myös elinkustannukset laskevat aivan mielettömästi. Esimerkkinä tästä olkoon kaikki ne after workit Slovakiassa, joiden jälkeen tilini hengitti edelleen normaalisti. Sen sijaan Suomessa yksi after work saattaisi riittää siihen, että loppukuu täytyy kiristää jostain.

praha3.jpg

Miksi en muuttaisi Prahaan?

Kaksi syytä: rahan puute (muuttaminen on pirun kallista) ja välimatka perheeseen ja ystäviin Suomessa. Mutta jos työtilanteeni ottaa äkkinäisen käännöksen pahempaan, kumpikaan näistä ei enää ole ongelma lainkaan! Ja tässä tullaan siihen, että kannattaako tätä edes stressata, koska kukaan meistä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Voimme vain luottaa, että loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin hyvin.

Olen tässä matkan varrella huomannut, että kun isoja asioita tulee päätettäväksi, jotain aina tapahtuu jonka seurauksena sinulle jää vain yksi varteenotettava vaihtoehto jäljelle. Se vaihtoehto saattaa vaatia hulluutta, aivan järjetöntä riskinottokykyä ja mielellään hyvät suojaverkot taustalla, mutta itse en ikinä ole sellaisten riskien ottamista katunut. Elämä kantaa, vaikka välillä käydään todella syvällä. Vähän vaan pelottaa, että kuinkakohan syvälle täytyy tällä kerralla sukeltaa ennenkuin tulee seinä (tai siis pohja) vastaan. Vai voisiko olla niin, ettei tarvitsisi lainkaan käydä siellä pohjalla… Jännä nähdä miten käy. 

 

Suhteet Oma elämä Työ