Onko teillä tapana valita vaatteenne jonkin tietyn, ehkä tiedostamattoman tyylisäännön mukaan? 

Itse huomasin tuossa jokin aika sitten, että minulla on ihan selkeä järjestys ja rutiini joka päivä valitessani asuja. Olen melko pedantti ihminen muutenkin, joten kai se käy ihan järkeen, että tyylinkin osalta minulla on hyvin selkeät sävelet sen kanssa, miten asuni kokoan.

Ajattelinkin kirjoitella näistä huomaamistani ”säännöistä” jospa täältä löytyisi samantyyppisiä tyylilyylejä. 

Tyylini on hyvin feminiininen ja tuon esille mielelläni omia hyviä puoliani, niin kauan kun kroppa on sellaisessa kondiksessa, että sitä kehtaa näyttävästi pukea. Ja ei, tällä en todellakaan tarkoita paljastavaa pukeutumista (vaikka kuvista niin voisi päätellä :D) vaan sitä, että ymmärtää oman kroppansa muodot ja osaa pukea kyseiset muodot niitä imartelevasti. Itsellänihän ei pahemmin tuota peräosastoa ole, mutta sitten täytyy viedä huomio muualle ja korostaa esim olkapäälinjaa.

Mutta ainahan täytyy asuja suunnitellessa ottaa huomioon tilanne ja seura: itselläni on esimerkiksi paljon toimistolle sopimattomia vaatteita, kuten hameita, shortseja ja pitsitoppeja. Olen kuitenkin ostanut kyseiset vaatekappaleet ihan käytettäviksi, joten pyrin käyttämään niitä aina tilanteen salliessa, esim treffeillä. 

Tykkään leikitellä erilaisten värien, materiaalien ja muotojen kanssa, mitä tulee tyyliini. Ja kyllähän tyyli kertoo väkisinkin kantajansa persoonallisuudesta aika paljon: värejä ja erikoisia muotoja/tekstuureja = en halua kadota massaan. Mistä päästäänkin ensimmäiseen tyylisääntööni:

Huomion kerääjät

Vaikka Suomessa meidät kasvatetaan siihen uskoon, että huomion herättäminen ja porukasta erottuminen ei ole ihan täysin hyväksyttävää, olen pienestä asti uinut tässä asiassa vahvasti vastavirtaan. Eikä edes hävetä myöntää, että tykkään olla huomion keskipisteenä, oli sitten kyse ylioppilasjuhlista tai vain kadulla muusta massasta erottumisesta. 

Pyrin erottumaan joukosta erityisesti väreillä, esim lisäämällä kirkkaankeltaisen laukun tai pinkit korkkarit muuten geneeriseen asuun. Itselleni tulee hyvä mieli kun katukuvassa tulee vastaan värikkäästi pukeutuneita ihmisiä ja varsinkin aamulla ratikkapysäkillä on kivempi katsoa tyylikkäästi väreihin pukeutuneita kanssaherääjiä kuin niitä, joiden vaatetus on yhtä musta kuin ilme naamalla. Tosin tuovathan hekin oman yhtä tervetulleen vivahduksensa katukuvaan. 

Aina high heels

Siis AINA! Tässäkin tunnen eroavani hieman siitä yleisestä, suomalaisesta kaduntallaajasta, vaikka erityisesti Turussa näkee näin kesäaikaan aivan ihania korkoja ihmisten jaloissa. 

Koroilla on välitön ja suuri vaikutus ryhtiin ja koko olemukseen; jalat näyttävät jopa pienillä koroilla varustettuina pidemmiltä ja laihemmilta. Ja hyvä ryhtihän on jokaisen asun A ja O. Jos joskus on sellainen olo, että asusta puuttuu se jokin, lisää korkkarit ja lupaan, että homma alkaa toimia. 

Tosin tiedostan, että korot eivät ole kaikkien juttu, varsinkin jos ei ole tottunut sellaisia käyttämään. Eikä tarvitsekaan olla. Itse olen kuitenkin käyttänyt korkoja siitä asti kun äiti suostui minulle ensimmäiset ostamaan, eli noin 5-6-vuotiaasta asti. Meni jopa monta vuotta, etten omistanut lainkaan tasapohjaisia kenkiä. Jalkani ovatkin hieman hassunmuotoiset luultavasti tästä syystä, mutta koska niiden korkokenkämuodosta ei ole koskaan ollut mitään terveydellistä haittaa, niin eipä se mitään. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Olen luonteeltani Projektipäällikkö, eli asioiden täytyy olla elämässäni järjestyksessä ja kaikella täytyy olla mielellään pointti. Tämä pätee myös asuihini; minulla on tarkka rutiini, joka toistuu päivästä toiseen, mitä tulee asujen valitsemiseen.

Tulen töistä kotiin, tsekkaan seuraavan päivän sääennusteen ja valitsen samantien seuraavalle päivälle vaatteet, kengät, laukun ja korut. Otan kaikki esille makuuhuoneen sohvalle, josta ne on sitten aamulla helppo vetää suoraan päälle ja raahustaa ovesta ulos. Jos asua ei ole aamulla valmiina puettavaksi, en näe, että sängystä on välttämätöntä nousta ylös. En ole aamuihmisiä ja jos valitsisin asuni aamuisin olisin joko joka päivä huomattavasti myöhässä töistä tai pukeutunut tavalla, joka luultavasti kyseenalaistettaisiin. Tällä alalla kun ei lökäreissä sovi ilmestyä toimistolle. 

Tietysti välillä on niitä aamuja kun sääjumalat ovat päättäneet muuttaa mieltään ja auringonpaisteen sijasta vettä tulee kuin sieltä kuuluistasta perästä. Tällöin ei auta kuin muuttaa suunnitelmaa ja koittaa olla se hetki sen verran hereillä, ettei sentään laita päälleen sitä napapaitaa ja niitä revittyjä farkkushortseja, joissa on hieman normaalia isompi repeämä juuri toisen perskannikan päällä. 

***

Saattaa hyvin olla, että olen vain hieman pakko-oireinen näiden asujeni kanssa, mutta tyyli on kyllä minulle sen verran tärkeä juttu ja kuitenkin iso osa sitä, miten edustan itseäni ihmisenä, työntekijänä, naisena ja ihan vaan suomalaisena, että haluan panostaa edes sen 2 minuuttia päivässä siihen, että valitsen vaatteeni huolella. 

Löytyisiköhän täältä muitakin tyylistään tarkkoja?