Paluu arkeen-angst
Viikon loma Suomessa ei ehkä ole se, mikä tulee suurimmalle osalle mieleen siinä vaiheessa kun lomaa suunnittelee. Mutta nyt kävi niin, että Suomessa tapahtui kovasti, joten Turku valikoitui lomakohteekseni.
Olin ajatellut, että elokuussahan on hyvä pitää lomaa, kun se on yleensä se kesän lämpimin kuukausi… HAHHAHHAAA, not! Optimistina olin pakannut mukaan kaiken maailman kesähepeneitä iltarientoja varten, mutta yhtäkään suunnittelemistani asuista en sitten päässyt käyttämään. Lisäksi, kuten asiaan kuuluu, suurin osa lomastani kului flunssan kourissa ääni pois ja pää täynnä kaikkea ylimääräistä.
Ehkä juuri sen vuoksi, että loma oli niin ”turha”, arkeen paluu oli tällä kertaa todella vaikeaa. Ensimmäistä kertaa minua jopa ketutti se, että piti tulla takaisin Viroon. Koskaan en ole siitä ottanut stressiä, että pitää palata ulkomaille, mutta nyt teki tiukkaa.
Maanantai-aamuna vitutuskäyrä oli melkoisessa noususuhdanteessa. Työni ei muutenkaan kiinnosta minua enää ja kuukausia kestänyt työnhakuni ei ole tuottanut lainkaan tuloksia, mikä tietysti myös turhauttaa. Kuinka kauan joudun vielä jumittamaan täällä? Töihin käppäillessä päässäni huusi pieni ääni: ”Hukkaan elämäni, hukkaan ammattitaitoni, kaikki menee hukkaan!”
Toimistolle päästyäni jo ilmeestäni taisi nähdä, että nyt kaikki hiljaa, se on pahalla päällä. Ei kyselty miten oli kenenkin viikonloppu sujunut, oltiin ihan omissa tiloissa vaan…
Näitä huonoja päiviä on meistä varmasti monella, mutta me kaikki myös tiedämme, että tuleen ei voi jäädä makaamaan. Työt on joka tapauksessa hoidettava, joten ne tärkeimmät/kiireisimmät asiat kannattaa ottaa heti aamulla ensimmäiseksi eteen ja hoitaa pois alta. Vaikka kuinka ketuttaisi, on yritettävä puskea eteenpäin. Omana puskurinani maanantaina toimi se, että meille saapui uusi harjoittelija. Enhän halua pelästyttää tyttöraukkaa henkihieveriin heti ensimmäisenä päivänä, joten minun oli kerättävä itseni ja kaivettava se hymy jostain angstini syövereistä.
Kun uusi tyttö oli saatu työn pariin, saatoin keskittyä lähettämään ne pari työhakemusta, jotka olin itselleni kalenteriin merkinnyt ja sen jälkeen päivän pääaiheeseen: mitä syön lounaaksi?! Jotain hyvää, olen sen ansainnut, kun toimistolle asti kuitenkin raahauduin angstini kanssa (olisi voinut käydä niinkin, että olisin ”ottanut saikkua”). Lounaan jälkeen yleensä helpottaa joka tapauksessa, sillä puolet päivästä on jo kulutettu ja ruoka parantaa mielialaa aina.
Tällaisina päivinä mielestäni tärkeää on pyrkiä pitämään itsensä kasassa ja keskittää ajatuksiaan niihin päivän positiivisiin: lounasaika, työkaverit ja mitä kivaa illalla tekisi. Angstipäivän jälkeen saa ja kannattaa olla lempeä itselleen ja miettiä minkälainen ilta tasapainottaisi huonoa työpäivää.
Säkki irtsareita ja leffa?
Vai illallinen ystävän kanssa joko ravintolassa tai yhdessä kokkaillen.
Ehkä salille tai lenkille purkamaan fiiliksiä ja sen jälkeen saunaan rentoutumaan.
Kukin tyylillään. Joskus tuntuu ihan mahdottomalta löytää mitään positiivista mistään asiasta, mutta ainakin itse todistin tänään itselleni, että kyllä se positiivinen vire sieltä löytyy, sitä täytyy vain välillä vähän kaivaa.