Pohdintaa ruokakulttuurista meillä ja muualla

Minulla on erityisen lämpimiä muistoja lapsuuden kesistä Nauvossa, jossa oli parin kilometrin päässä mökiltämme tila peltoineen, jolta haimme joka juhannus itse perunat, sekä pieni kyläkauppa, josta sai kaiken, mitä mökillä saattoi syötäväksi tarvita; perusleivät, grillattavat, jäätelöt(!) vihannekset sun muut. Kaupunkilaistyttönä nämä kohtaamiset kaupan tädin ja perunatilallisen perheen kanssa olivat ainoa ikkunani sellaiseen ”vanhanaikaiseen” ja ihanan lämpimään yhteisöllisyyteen, jollaista kaupungin supermarketeissa ei vahingossakaan pääse tulemaan vastaan.

 

Sitten iski byroslavia ja pienellä lähikaupallamme ei ollut enää mitään mahdollisuuksia pysyä pystyssä kun sitä vastapäätä olevalta tilalta tulleet perunat ja vihannekset piti laittaa K-ryhmän Turussa asti sijaitsevan tukun kautta. Eipä olleet vihannekset enää tuoreita sen viikon kestäneen edestakaisen reissun jälkeen. Olen tästä edelleen niiin katkera, että pienyrittäjältä vietiin noin vain työ alta ja meiltä mökkiläisiltä tuoreet (melkein) oman maan tuotteet pöydästä. 

Oli siinä varmaan hyvät tarkoitusperät, että kaikki pitää lähettää tukkuun tarkistettavaksi ennen myyntiin laittoa, mutta camoon! Jos sen samaisen pellon perunoista ei ole viimeisen kahdensadan vuoden aikana kukaan ruokamyrkytykseen kupsahtanut, niin eipä taida tulevana satana vuotenakaan kupsahtaa.

Näen erittäin positiivisena kehityksenä sen, että lähituotantoa ja luomua suositaan koko ajan lisää ja myös, että kasvisruoka on alettu Suomessa nähdä normaalina osana ruokavaliota: joka aterialla ei välttämättä tarvitse olla lihaa, vaan proteiinin voi korvata vaikka millä. Harvoissa Euroopan maissa enää törmää erikoiskauppoihin, joissa myydään pelkästään esimerkiksi lihaa tai juustoja, mutta kyllä niitäkin edelleen on. Ja toivon, että tällaisia erikoisliikkeitä tulisi myös Suomeen.

Tunnelin päässä on jo valoa, sillä Kaarinaan on avattu Liedon Lihakauppa-niminen liike, joka myy ainoastaan paikallisten tuottajien lihaa. Eli voit olla varma, että kun heidän myymälässään pakkauksessa lukee ”Kotimainen”, niin se ei oikeasti ole missään tuotantoprosessin vaiheessa käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, niinkuin monen muun kotimaisena itseään markkinoivan suuryrityksen lihat. Suunnatessamme Juhannuksen viettoon ajoimme paikan ohi ja eipä olisi sille parkkipaikalle mahtunut enää edes mopoa, sen verran asiakkaita heillä oli.

Sika- ja lintuinfluenssojen jälkeen aloin erityisesti kiinnittää huomiota siihen, mistä ruokani tulee ja kuinka puhdasta se mahtaa olla. Lisäksi olen kiinnostunut siitä millaisissa oloissa tuotantoeläimiä pidetään, enkä esimerkiksi enää pahemmin syö kanaa. Itse asiassa en muista koska olen viimeksi syönyt kanaa… Ja yksin asuessa ei tule muutenkaan ostettua kallista lihaa kun vaikkapa linsseistä ja mausteista saa kasattua paljon halvemmalla ihan yhtä maukasta ruokaa.

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista selvittää mistä mikäkin tuote on oikeasti peräisin. Asuessani Briteissä ja Slovakiassa minusta tuli huomaamattani kasvissyöjä. Jopa ravintoloissa tilasin useimmiten kasvisvaihtoehdon. Tähän vaikutti tosin se, että Slovakiassa kasvisvaihtoehdot olivat vain niin hyviä, mutta myös se, että lihavaihtoehdoissa liha ei ollut lainkaan laadukasta ja nirsona lihansyöjänä en parin ensikosketuksen jälkeen halunnut enää lainkaan riskeerata, että eteeni tuodaan kasa jänteistä läskiä.

Yksi positiivisimmista asioista, minkä voin Virosta mainita on, että täällä todella suositaan paikallisia raaka-aineita ravintoloissa. Yksi ehdoton suosikkini on toimistomme lähellä oleva Nop-ravintolakahvila, joka erikoistuu juurikin luomuun ja kasvisruokiin. Kahvilan yhteydessä on pieni kauppa, josta saa aivan ihania ruokatuliaisia tai eväsjuttuja vaikka laivamatkalle takaisin Suomeen. Varsinkin Slovakian jälkeen, jossa ruokakulttuuri keskittyy rasvaiseen ja melko raskaaseen ruokaan, erotan helposti kuinka tuoretta ja raikasta ruoka täällä onkaan. Ja voi tätä kalavaihtoehtojen määrää, oli ihan ikävä!    

Tunnen itseni erittäin onnekkaaksi, sillä molemmat kotikaupunkini, Turku ja Tallinna, ovat aivan erityisasemassa ravintolatarjontansa ansiosta. Minulla on siis asiat aika reilassa, olin sitten kummalla puolella lahtea tahansa :) 

 

*Ravintolat
Kuva1: Elevant, Tallinna
Kuva2: Oma sohva
Kuva3: Pull, Tallinna
Kuva4: Nop, Tallinna