Viikon parhaat palat + rantavinkki Tallinnassa
Tällä viikolla tapahtui jotain, mitä en uskonut mahdolliseksi Virossa: HELLE! Siitä se pamahti eetteriin että pläts! Ja mikä parasta, töissä on nyt heinäkuussa niin hilhjaista, että ei haittaa, vaikka tekisimme huomattavasti normaalia lyhyempää päivää. Ja koska itse olen se, joka päättää milloin voidaan lähteä kotiin, niin mehän teimme huomattavasti normaalia lyhyempää päivää!
Miten voi niinkin pieni (tai näillä leveyasteilla vähän isompi) asia, kuin aurinko ja lämpö tehdä ihmisen niin onnelliseksi, että ei pysty edes ilmaisemaan täysin kuinka onnelliseksi!
Maanantai meni ihan kotoillessa, kun sunnuntaina olin saapunut jälleen kerran viimeisellä laivalla Helsingistä kotia. Pientä siivoamista, suklaan syöntiä ja leffaa.
Tiistaina oli päästävä tarkistamaan, että rakas Piritan rantani on edelleen paikoillaan. Rannikkoa pitkin kiemurteleva Pirita Promenaad on ehkä paras paikka rentouttavalle kävelylle. Ja illalla tämä kuiva kasa heinää, joka päässäni roikkuu pääsi vihdoin hoitoon. Löysin täältä Tallinnasta oikean timantin kaikkien kampaamoiden joukosta: erinomainen palvelu, täydellinen sijainti ja hinnat, jotka saavat mielellään avaamaan kukkaronnyörejä sen rentouttavan kampaamokokemuksen jälkeen.
Keskiviikkona lämpötila nousi jo ihan helteen rajamaille, joten päässäni ei koko päivänä pyörinyt muuta kuin ”cocktail, cocktail, cocktail…” Mainitsin asiasta harjottelijoillemme, joiden silmät syttyivät välittömästi, joten ei muuta kun toimiston ovi kiinni klo 2 iltapäivällä ja suunta kohti vanhaa kaupunkia ja sen arinkoisia terasseja. Cocktailien sijaan tilasimme roseviinit ja oli ehkä paskinta roseeta, mitä olen koskaan juonut. Olisin halunnut nähdä pullon, josta tavara tuli, koska se maistui mansikkamehulta, johon oli lisätty puoli desiä sokeria… Kaksi meistä (ne suomalaiset) saivat ruskettumattoman ihonsa punoittamaan, ihan niinkuin pitikin, succé!
Torstaina oli taas hiukan lämpimämpää, joten pakkasin aamulla kassiin valmiiksi bikinit, aurinkorasvan ja pyyhkeen, koska edellisenä päivänä en ollut mielestäni palanut tarpeeksi pahasti. Mitä sitä turhaan lähtisi edes käymään kotona töiden jälkeen kun toimisto on tasan puolessa matkassa kodin ja rannan välissä.
Virossa on yllättävän hyviä rantoja, useita siis! Kaikki ovat varmasti vähintään kuulleet Pärnun hiekkarannoista, mutta ei tarvitse mennä Tallinnaa kauemmas. Heti sataman vierestä löytyy Piritan hiekkaranta, jossa on kiva katsella lähteviä ja saapuvia laivoja ja keskustaan on lyhyt matka. Uimaan en tällä rannalla itse menisi, mutta paikallisia eivät laivojen mahdolliset päästöt näytä haittaavan. Sen sijaan Merimetsan alueella noin vartin bussimatkan päässä keskustasta länteen löytyy jättimäinen, upea Stroomi rand-hiekkaranta, jossa voi paikoin kävellä satoja metrejä ennenkuin vesi yltää yli polvien. Tällä rannalla ollessa unohtaa täysin olevansa Pohjois-Euroopassa!
Perjantai saapui ja kerrankin olen iloinen siitä, että minulla ei ole mitään suunnitelmia viikonlopuksi. Yleensä tylsä viikonloppu aiheuttaa minussa stressioireita, koska en ole lainkaan paikallaan pysyvää sorttia. Mutta elokuussa on tulossa niin paljon äksöniä, että tämä viikonloppu on ihan hyvä omistaa minulle itselleni. Illan leffaksi valikoitui Ghost in the Shell, joka oli yllättävän hyvä, vaikka amerikkalaistyyppinen ”pakko olla onnellinen loppu”-ajattelu melkein pilasi koko jutun. Mutta vain melkein!
Lauantain ohjelmassa on paikallisen ystävän auttamista hädässä (raukka suunnittelee brändejä alkoholiyrityksille, joten hänellä on aivan liikaa ilmaista alkoholia yksin kulutettavaksi, mutta onneksi on tällaisia uhrautuvia ystäviä!) ja sitten saankin taas aloittaa pakkailut ensi viikon pikaista Helsinki-viikonloppua ajatellen. Just nyt, kaikki on tosi hyvin :)