Auringossa välkehtivä Amalfin rannikko
Amalfin rannikkoalue Italiassa Napolin eteläpuolella, rivistö jyrkälle rinteelle rakentuneita historiallisia pieniä kyliä ja kaupunkeja auringossa välkehtivän Välimeren syleilyssä, on yksi kauneimmista paikoista, joissa olemme koskaan matkustaneet. Tämä paikka lumosi jo antiikin aikana, kun keisaritkin rakensivat tänne lomahuviloitaan. Lumo ei ole kadonnut, siellä se välkehtii ja ihastuttaa kävijöitään loputtomalla kauneudellaan ja on nykyisin yksi Unsecon maailmanperintökohteita. Jos häikäisevää merellistä kauneutta, aurinkoa, lämpöä ja ihanaa ruokaa mielit, tämä voisi olla nappivalinta!
Meidän lennot hankittiin Helsinki-Rooma-Helsinki välille Norwegianilta ja kaikki majoitukset Booking.com:n kautta. 14 vuorokauden matkamme osui kesä-heinäkuun vaihteeseen.
Amalfin rannikko on noin 30 km pitkä maisema-alue pääasiassa Sorrenton niemimaan eteläpuolella, tiukan vuorenrinteen ja Välimeren sylissä. Rannikkokaistaleella on useita pieniä viehättäviä kaupunkeja, joista tunnetuimmat lienevät Sorrento, Amalfi ja Positano. Myös Caprin upea saari sijaitsee rannikon edustalla ja siellä voi helposti piipahtaa esimerkiksi Sorrentosta liikennöivillä pienillä lautoilla, kuten mekin teimme. Alueen halki kulkee valtavan kaunismaisemainen SS164 Costiera Amalfitana-tie, joka ei ole ihan heikkohermoisten autoilijoiden tie. Tie on kapea ja mutkainen, onhan se rakennettu vuoren rinteeseen. Italialiseen tapaan paikalliset ajelevat siellä kuitenkin reippaasti ja torvet soivat. Usein pahimpaan kesän turistiaikaan tiet ovat lisäksi varsin ruuhkaisia ja pienistä kaupungeista voi olla vaikeaa saada parkkipaikkaa. Maisemareitin ajelu kuitenkin kannattaa jos mielii nähdä ylhäältä henkeäsalpaavan kauniita maisemia yli Välimeren!
Me valitsimme kuitenkin toisenlaisen, ihan yhtä kauniin, mutta tavallaan helpomman tavan tutustua alueeseen. Ajelimme Roomasta Amalfin rannikolle, majoituimme hotelliin Vico Equence nimisessä ihanassa pikku kaupungissa ja siellä automme hotellin parkkitalossa paria poikkeusta lukuunottamatta saikin majailla (alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen) lähes koko viikon. Havaitsimme paikallisjuna Circumvesuvion ja rannikolla risteilevät lauttayhteydet niin käteviksi ja paljon helpommiksi tavoiksi liikkua, että kuljimme lähinnä niillä.
Hotellimme Grand Hotel Moon Valley Vico Equence-nimisessä kaupungissa Sorrenton yläpuolella osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Huone oli siisti ja tilava koko perheelle ja siinä oli parveke, jolta avautui upea maisema yli Napolinlahden. Oli henkeäsalpaavan ihanaa herätä auringon välkkeeseen Napolinlahdessa ja nähdä sen taustalla siintävä Vesuviuksen silhuetti. Aamiainen oli italialaiseksi kovin monipuolinen ja hotellilla oli upea ja siisti uima-allasalue, jolta myös näkyi Vesuvius-tulivuori. Aamuisin ja iltaisin, meidän uima-allasaikoina allas olikin lähinnä vain meidän käytössä. Me olimme päivät reissuillaimme ja uima-allas muiden hotellivieraiden ahkerassa käytössä. Hyvä järjestely näin:).
Hotellilta oli vain kivenheitto Napolin ja Sorrenton väliä kulkevan Circumvesuvio-paikallisjunan asemalle. Sorrentosta puolestaan oli helppo liikkua eteenpäin Amalfin rannikkoa joko paikallisilla busseilla tai meidän käyttämällämme vaihtoehdolla, lauttayhteyksillä. Circumvesuvio juna oli nopea, Sorrentoon pääsi noin parissakymmenessä minuutissa vaikka pyseäkkejä olikin matkalla useita. Aikataulukin oli, käsinkirjoitettuna Vico Equencen miehittämättömän paikallisaseman seinällä, mutta italialaisittain sitä ei ollut ilmeisesti niin tarkka noudattaa. Pariin kertaan meidän tähtäämämme vuoro jäi tulematta, joten ihan tiukalla aikataullla näillä junilla on turha yrittää kulkea. Leppoisalla lomamoodilla sen sijaan kyyti on erinomainen. Vicon asema on siis henkilökunnaton, joten junalippu pitää hankkia kouraan jo aiemmin. Me saimme ne hotellilta. Liput tulee leimata asemalla ennen junaan astumista.
Sorrentossa sen sijaan on lauttasatama, jossa on useiden eri lauttayhtiöiden tarjoamia risteily- tai reittilauttavuoroja sekä lähisaarille, Caprille ja Ischialle että monille Amalfin rannikon kaupungeille. Lautta on toki kalliimpi vaihtoehto kuin paikallisbussi, mutta meistä se oli mieluisampi. Merimatka oli ihanan vilvoittava ja kaunis helteisessä auringosnpaisteessa ja esimerkiksi Positanoon saapuminen meren suunnalta oli todella kaunis näky.
Sorrenton kaupunki ei itsessään tarjonnut kovin paljon. Onhan se söpö eteläitalialainen kaupunkin ja kreikkalaisen legendan mukaan juuri näissä Sorrenton vesissä asustelivat lumoavat seireenit, jotka houkuttelivat merimiehiä laulullaan. Sorrenton monilta rakennetuilta näköalapaikoilta on upea näkymä tuolle seireenien Napolinlahdelle. Pieni vilkas (turisti)ostoskatu kulkee läpi kaupungin ja toki sieltä löytyy myös kivoja, mutta hieman ylihintaisia ravintoloita ja jätskipaikkoja. Paikallinen ruokaspesialitetti ovat gnocchi alla sorrentina, gnoccheja tomaatti- ja mozzarellatäytteellä. Niitä kannattaa maistella juuri täällä. Sensijaan samoja nahkaisia, joskin ihania sellaisia, käsilaukkuja ja kenkiä myytiin jälkimmäisellä viikolla myös Roomassa, kohtuullisesti alhaisempaan hintaan. Joten hinnoittelu ei ole Sorrentossa ainoastaan ravintoiloissa hieman yläkanttista.
Pieni ja paikoin hyvin kapea katu Via Piéta kulkee lyhyen matkan Piazza Tassolta keskiaiakiselle Duomolle ja sitä on mukava kulkea, kun turistirihkamamyymälät kyllästyttävät. Sorrento on historian saatossa niittänyt mainetta myös puuintarsiakaupunkina ja sieltä löytyykin pieni ja söpö intarsiamuseo, jossa on lisäksi suppea katsaus Sorrenton alueen historiaan yleisemminkin.
Vaikka Sorrentolla ei siis sinänsä ole paljon tarjottavaa, on se kuitenkin oivallisten kulkuyhteyksiensäkin vuoksi mitä mainioin kiintopiste muun Amalfin rannikkoalueen tutkimiseen joko autolla tai muilla vaihtoehtoisilla kulkuvälineillä.
Ja voi näitä auringonlaskun maisemia parvekkeeltamme, ah!
