Pitkä viikonloppu Prahan keväässä
Tämä keväinen matkamme Prahaan on jo parin kevään takainen (2016), kirjoitan siitä kuitenkin muutaman huomionarvoisen muiston.
Ensin reissun runko. Koululaisillamme (ja minulla toimiessani myös sivutoimisena kuvisopena peruskouluissa) on pääsääntöisesti lomaa koulujen virallisina loma-aikoina. Tämä matka tehtiinkin koulujen hiihtolomaviikolla helmi-maaliskuun taitteessa. Lennot ostin Norwegianin tarjouskamppiksesta ja hotellin varasin Bookingin kautta. Hotelliksi valikoitui laajasta tarjonnasta Green Garden Hotel Uuden Prahan puolella. Siisti huone tai oikeastaan kaksikin huonetta, parveke, joka tosin oli reissumme aikana lumen peitossa, hyvä aamiainen ja erityisen ystävällinen palvelu.
Sitten muutama huomio.
1. Prahassa riittää nähtävää! Siellä voi makunsa ja tyylinsä mukaan vain fiilistellä sekä vanhalla että uudella puolella vaikka monta päivää. Tai sitten viilettää tukka putkella nähtävyydeltä ja museolta toiselle mielenkiintonsa mukaan. Meidän valintamme on usein ahmimisvaihtoehto. Viiden päivän lomallamme Prahassa ehdimme käydä Prahan linnalla ja sen yhteydessä olevilla Kultaisella kujalla ja St. Vituksen katedraalilla (rakastamme katedraleja!), kuljeskella Kaarlen siltaa ja vanhan kaupungin kujia sekä kiivetä astronomisesta kellostakin tuttuun raatihuoneen torniin. Kuljimme juutalaisella hautausmaalla ja muissa juutalaiskortteleissa, haukoimme henkeämme keskiaikaisen taiteen kokoelmien edessä Pyhän Agneksen luostarissa ja Mucha-museossa kaiken sen Art nouveau-kauneuden äärellä. Kävimme kurkistamassa yhden katolisen kirkon pyhiinvaelluskohteista, Loreton pyhätön ja Prahan kansallismuseon, jossa oli yhä käsinkosketeltavaa neuvostoaikaista tunnelmaa. Näimme John Lennonin seinän, kommunismimuseon ja tietty, koska Prahassa ollaan, myös viehkon nukketeatteriesityksen – Mozartin Don Giovannin, johon ostimme liput jo Suomessa etukäteen. Eli joo, aika paljon. Mutta kylmässä kaupungissa on mukavampi kuljeskella ja piipahtaa välillä sisätiloihinkin lämmittelemään.
2. Söimme myös hyvin. Ja tukevasti. Maassa maan tavalla ja toki maistellen paikallista ruokaa. Meidän perheen onni on se, että lapset rakastavat syödä erilaisia asioita ja maistella uutta. Ei siis ennakkoluuloja. Paitsi hampurilaisia ja pikaruokaketjuja kohtaan. Niihin ei meidän perheen lapsia meinaa saada. Periprahalainen ruoka on päosin tukevaa, perunaa ja lihaa. Ja toki se myös lämmittää kylmällä säällä, mutta minulla tuli mitta täyteen parin päivän aikana ja kaipasin jo jotakin kevyempää. Sellaistakin Prahassa saa, sillä ravintolakulttuuri on monipuolista. Ruokapaikkoja on Prahassa pilvin pimein, monenlaista ja monentasoista ja vaikeus onkin valita niistä se oikea. Me turvauduimme erinomaiseksi havaitsemaamme Mondo-oppaaseen ja bongailimme sieltä suositeltuja paikkoja. Yksi kokeilemisen arvoinen on vanhan kaupungin liepeillä, sokkeloiselta kujalta löytyvä maalaisromanttinen ja tosi tsekkiläinen Mlejnice. Paikkaan tosin kannattaa mennä ajoissa jos mielii saada pöydän, moni muukin on tämän ravintolan jo löytänyt.
3. Tutustu paikalliseen historiaan ennen matkaasi. Praha on täynnä pitkän historian havinaa, eivätkä kaikki vaiheet ole olleet helppoja. Erityisesti juutalainen ja keskiaikainen historia näkyvät paikoin Prahassa vahvasti. Prahan juutalaismuseo on itseasiassa monessa eri korttelissa sijaitseva useasta eri juutalaiskohteesta muodostuva kokonaisuus. Pääsymaksu oli melkoinen, noin satasen (€) koko meidän viiden hengen perheeltä, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Vanha juutalainen hautausmaa synagogineen ja juutalaisinen museoineen on vaikuttava.
4. Kannattaa kävellä niin paljon kuin jalat kestävät, nostaa katse ylös ja nauttia keski-Eurooppalaisesta arkkitehtuurista ja vanhan kaupungin tunnelmasta. Kylmässä ilmassa voi hörppätä välillä lämmintä juomaa tai syödä pari paikallista Trdolia ja jatkaa matkaa. Vaikka Praha onkin olutkaupunki, siellä täällä on kojuja ja tupia, joissa myydään myös kuumaa kaakaota, joka on itseasiassa aika tukevaa sulatettua suklaata ja kuumaa viiniä. Ja kun ei jaksa enää kävellä, Prahan julkinen liikenne toimii ihan kivasti. Me kuljimme ratikoilla, joihin parhaiten saa lippuja ostettua metroasemilta.
5. Samaan hengenvetoon vielä tämä. Älä kuitenkaan oleta, että asiakaspalvelu sujuisi aina ongelmitta tai hymyssä suin. Saimme kyllä myös hienoa ja hyvää palvelua, mutta erikoisen paljon myös suoranaista töykeyttä erityisesti ”ei-ehkä-niin-nuorekkaissa paikoissa”. Palvelukulttuurissa on vielä opeteltavaa. Tai sitten se vaan hiljalleen paranee uuden sukupolven myötä.
6. Miten ihanaa onkaan eksyä sivukujille tai piipahtaa pienempiin paikkoihin. Prahan museot eivät yllä tasossaan monien muiden eurooppalaisten museoiden tasolle, mutta moni paikka yllättää kiinnostavuudellaan. Loreton pyhättö on tällainen, ja omassa omaleimaisuudessaan viehko. Luostarin sisäpihaa ympäröiviltä pyhimyskuvilta käydään jatkuvasti hakemassa apuja moniin vaivoihin, munuaiskipuihin, selkävaivoihin, rakkaushuoliin… Sisäpihan keskellä on Santa Casa, Neitsyt Marian synnyintalo. Tai oikeastaan yksi niistä. Näitä kopioita on keskiajalla pullahdellut ympäri Eurooppaa sen ”alkuperäisen” sijaitessa Italian Loretossa, jonne tarinan mukaan enkelit sen kantoivat 1200-luvulla.
Toinen erityinen on kommunismimuseo, jossa prahalaista lähihistoriaa voi aistia kaiken pieneen tilaan ängetyn tavaramäärän keskellä.
7. Kaikenkaikkiaan, paikoin hieman vanhahtavaa, vähän itäblokkilaistakin tunnelmaa. Ja miten monipuolinen viipale eurooppalaista historiaa monine kiinnostavinen henkilöineen (mm. Mozart tai Fraz Kafka), juutalaisine ja katolilaisine, kommunitisine juurineen. Kulttuuria, olutta ja sulatettua suklaata. Vanhan kaupungin kauniita kujia, keskiaikaisia kahviloita, taidetta ja (halpaa!) ruokaa jokaisen maun mukaan (Must tsek tsekkiläinen, vaikkei sitä montaa päivää viitsikään yhteen putkeen).
Kaipuuta tähän kaupunkiin ei meillä jäänyt. Ehdottomasti kuitenkin suosittelemisen arvoinen eurooppalainen kaupunkilomakohde. Viehättävä Praha on lyhyen lentomatkan päässä, hintataso on edullinen, nähtävää tai fiilisteltävää on paljon ja kaupunki on niin pieni, että sen saa haltuunsa vaikka kävellen. Ruoka- ja kahvilakulttuuri on monipuolista ja kulttuuritarjonta runsasta. Onneksi mekin kävimme ja koimme. <3
