Laiskamato joutui töihin

Paluu Boråsiin tuntui jälleen tervanjuonnilta. Ehdin itkeskellä huoneessani muutaman tunnin ennen kun sain työtarjouksen, josta en oikein voinnut kieltäytyä. Nyt opettelen kahta eri kirjastojärjestelmää ja kahden työnantajan käytäntöjä samalla kun selailen lukuvuoden kurssitarjontaa. Ei ole aikaa ryömiä peiton alle vinkumaan. Kyyneleet kuivukoon tuulessa.

Olen todella innoissani ja todella kauhuissani.

Kahden vuoden täysipäiväisen opiskelun jälkeen tuntuu hyvältä välillä tehdä jotakin. Viime vuonna akateeminen vapaus mahdollisti viikoksi venähtävät viikonloppuvisiitit poikaystävän luona Skoonessa, mutta myös liikaa aikaa maata ja murehtia. Nyt viikossa on luentopäivien lisäksi kahdesta neljään työpäivää enkä edes tiedä, milloin näen miestäni seuraavan kerran. Onneksi on skype.