Vielä on kesää jäljellä

Vihaan Mambaa yleisesti ja Vielä on kesää jäljellä -veisua erityisesti, mutta otsikoinnin amatööri ja kovin toiveikas kun olen, niin tuolla otsikolla mennään.

Niin kuin melkein kaikilla muillakin, tämä kesä on ollut vähän kehno. Kesän 2015 teemaksi tuntuu muodostuneen toteuttamattomat suunnitelmat, siinä missä viime kesä oli täynnä spontaaniuden taikaa. Reissuista Tallinnaan, Hankoon ja Gotlantiin ei tullut mitään ja mummon synttäritkään eivät menneet niin kuin oli suunniteltu. Kahta ystävää ei saatukaan isojen merten takaa Suomeen, ja nyt jännitetään pääsenkö edes Kissakahvilaan.

Tässä on nyt ollut vähän muutakin kuin pelkkä sää, mutta myönnän reippaasti, että paska sää riepoo minua. Minulle kesä ei ole mielentila, vaan säätila. Minusta ei ole pystyttämään piknikkiä olohuoneen lattialle heinäkuussa. En kykene ilakoimaan vapaista, jos vuoden valoisimpaan aikaan herää hämärään tihkusateeseen. Olen kuitenkin yrittänyt simuloida istumalla silmät kiinni saunassa mansikka suussa.

Onneksi on vielä perinteeksi muodostunut tyttöjen mökkireissu, vaikka tällä kertaa tyttöjä uupuu ja mukana on poikia. Tilataan viikonlopuksi: lämpöä ja lempeä. Ja vielä sitä kesää.