Huomenna Poitsun synttäreistä tulee jo kaks viikkoa – aika menee järkyttävän nopeasti. Meidän eka viikko meni tutustuessa kotipaikkamme sairaalaan ja nyt ollaan siis viikko oltu kotona – kasailemassa ja availemassa haavia pyydystysretkelle. Ainakin me saatiin sairaalassa tosi paljon neuvoja ja opastusta muksun kanssa touhuumiseen. Osaks varmasti senkin takia, että oltiin siellä pari päivää normaalia pitempään. Onhan se lisättävä et muuan G:stä löytää kyllä ratkaisun melkein kaikkeen – niin hyvään kun pahaankin. Ihan vaan pienenä vinkkinä, että koittakaa äidit pitää jossain järjen sallimissa rajoissa se kotilääkärinä toiminen G:n välityksellä.

Meidän eka viikko Poitsun kanssa onkin kirjaimellisesti mennyt haavia kasaillessa – aika atomeina se vielä onkin ja tuskin saisin vielä edes etanoita meidän haaviin, mutta vastahan tässä harjotellaan, joten no panic.Tosin tän haavin kasaamiseen tuskin mitään Ikean ohjeita onkaan! Meidän Poitsulla tuntuu onneks olevan pikkuisen pitempi pinna kun Isillä niin helpottaa kummasti ettei molemmille tuu yht’aikaista hermoromahdusta. Nimimerkillä; mittaat muksulta kuumetta 03.22 ja digitaalimittari toimii kun elmukelmu ehkäsynä… Kaikki varmaan arvaakin onko mittari enää ehjänä. Pieniä juttuja, mut isoja tohon kellon aikaan. 😀

Ainakin meille kaikki vöyhöttää jatkuvasti, että onkos se Isi vaihtanut vaippoja – tottakai ja itse asiassa se tuntuu olevan se helpoin homma ainakin toistaseks. Meillä on vielä jotain ”Isi-vaippoja”, joissa oleva viiva vaihtaa väriä kun ne ois aiheellista vaihtaa. Ylitsepääsemättömiä hankaluuksia taas meinaa tuottaa vaatteiden pukeminen. En tiiä tuntuuko musta, että meillä on vaikeita vaatteita – vai onko universaalista että Äidit sattuu just tykkäämään sellasista kuoseista ja vaatteista, jotka laitetaan kiinni kymmenellä nepparilla, napilla ja kaupan päälle muksun pääkin pitää vielä tunkee hiiren kokoisesta reiästä. Veikkaan jälkimmäistä. Välillä tuntuukin että on suurempi todennäköisyys löytää oikea käsi vasemmasta lahkeesta kuin sieltä minne se oikeasti kuuluis, huoh… Kaikista parhaita vaatteita näin Isin näkökulmasta onkin ne, mihin Poitsu vaan sujautetaan ja äkkiä vetästään vetskari kiinni – kaikki pysyy tyytyväisinä! Tosin kaikki Isit ja Äidit tietää sen fiiliksen, kun oot just saanu muksulle puhtaat vaatteet, menee kolme ja puoli minuuttia, ja ne joutaakin jo pyykkiin. Nooo, pikku lisätreeni tekee ihan hyvää ainakin vielä tässä vaiheessa – pörinästä päätelleen juna taitaa olla taas tulossa asemalle!