Syö suu tyhjäks ettet tukehdu!

No siitä on nyt jo reilut 9kk, mutta tiesin että Mami oli vessassa tekemässä noin tuhannetta raskaustestiä tässä ~ 8 vuoden aikana – olin siis jo puoliks valmistaunut tähän ”Syö suu tyhjäks ettet tukehdu” huutoon jo eräänkin kerran. Ei siis tarvinnut olla mikään Einstein, että ehdin jo kävellessäni vessaan kelata että ”Noniin, nyt se taitaa olla se hetki kun on kaks viivaa tikussa” ja niinhän siinä tosiaan oli. Taisin ensimmäiseksi todeta ääneen ”Että nyt se sitten viimeistään tää kestotilaus tuli kalliimmaks kun ne irtonumerot.” – Onneks meillä on jo ehditty tottua mun suureen suuhuni ja revettiin yhdessä nauruun ilon-ja pelon sekasin fiiliksin. 😀 Kaupan päälle oli pikkasen kiire, kun olin sopinut että mennään pelaamaan porukalla kierros golffia, mutta sen nyt varmaan kaikki arvaa miten siinä hommassa kävi – pallot pyöri enemmän housussa kuin viheriöllä.

Näistä tunnelmista se meidän valmistautuminen tähän vauva-arkeen sitten lähti. Mami oli töissä ja mä tein gradua – tosin pari viikkoa meni uutisia sulatellessa golf-kentillä että ei tullut hirveesti graduun koskettua. Kaupan päälle oltiin käyty uutisia edellisellä viikolla kavereiden kanssa Virossa hakemassa parit palautusjuomat. Jälkiviisaana on taas hyvä todeta, hyvä että käytiin – tällä hetkellä, kun Isin kaljarahastolle on löytynyt astetta tai paria fiksumpaa käyttöä.

Tais Mami kärsiä alkuraskaudesta myös kohtalaisesta pahoinvoinnista. Sen tahtista se oksentaminen välillä oli, vaikee vieläkään tajuta miten aikuisesta ihmisestä voi tulla niin paljon oksennusta – vartin jatkuvaa yökkimistä, kyllä teki pahaa kattoa vierestä. Kerran erehdyin kysymään ”Tarviiko tulla pitämään hiuksista kiinni?”, mitä nyt ei voi ihan maailman parhaaks ideaks luokitella näin jälkikäteen – kannattaa olla aika varovainen ylipäätään raskauskipuja ja pahoinvointia liittyvissä kommenteissa. 😀

Syyskuussa lähdettiin sitten astetta legendaarisemmalle reissulle Turkkiin, Alanyaan kahden ystäväpariskunnan kanssa. Ei siitä sen enempää, mutta en suosittele yhdellekään raskaana olevalle naiselle/pariskunnalle. Meillä oli mahtava reissu, josta revitään varmasti huumoria vielä kiikkutuolissakin – mutta kumma kyllä kohteessa meinas välillä olla hymy tiukassa. Lähinnä hygienia- ja ruoka-asiat ei herättynyt hirveitä hurraahuutoja kahden raskaana olevan naisen kanssa. Päällimmäisenä punaisen raa’at hampurilaispihvit, jotka kuitattiin paikalliseen tyyliin ”Red? – That’s normal.” Ei kai siinä sitten.

Kaiken kaikkiaan meidän raskausaika meni hienosti, jos sitä edes ehdittiin hirveästi kelailla – mä en ainakaan. Mä aloitin uudessa duunissa lokakuun alussa, jonka lisäks yritin käydä koulussa ja tehdä gradua. Kaupan päälle päätettiin myydä meidän asunto, joka menikin kaupaksi ja saatiin loppuraskauden iloksi muuttohommat. Tietysti piti vielä tehdä kaikenlaisia hankintoja auton ja vauvan tavaroiden ja tarpeiden muodossa. Erityisesti kunnon turvaistuinta ja vauvavakuutusta suosittelen kaikille – meille se on jo maksanut ensimmäisen vuotensa takaisin, vaikka Poitsu on vasta viikon ikäinen! Näistäkin lisää ehkä vielä myöhemmin, jos blogi-innostus säilyy.

Loppuun vielä pyyntö rakkaille naisille – jos mitenkään maltatte niin älkää laittako sitä ”Mulla on menkat myöhässä” – viestiä ainakaan ennen työhaastattelua, tärkeetä palaveria, tenttiä/ylppäreittä tms. mikä nyt teillä saattaakaan olla hiiren verran keskittymistä vaativa juttu. 😉

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *