Elonmerkkejä
Tadaa!
Elossa ollaan, vaikka viime kerrasta tänne blogiin kirjautumisesta on jokunen… puoli vuotta?!
Luulin reissuun lähtiessäni, että nyt minulla tulee olemaan aikaa itselleni. Voin lenkkeillä, jumppailla ja joogailla vaikka päivittäin ja varsinkin päivitellä kuulumisia reissunpäältä tuoreeltaan… Juu, ei! Tuntuu että olen kiireisempi kun koskaan ja liikuntakin oli pitkään lähes olematonta kun oli flunssaa ja sitten satoi vettä tammi-helmi- ja melkein koko maaliskuunkin.
Vapaaehtoishommat ja lokaatiot ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Näin jälkikäteen voin todeta, että ensimmäinen paikka Provencessa oli aikas leppoinen. Pääasiassa auttelin aamiaisen laitossa, puuhasteltiin hieman puutarhassa ja siivottiin huoneita.
Sen jälkeen olen kokannut aamusta iltaan ruokaa 16-18 hengen ryhmille, korjannut kolmisenkymmentä lakanaa ompelemalla, ruokkinut kanoja, tiskannut ja jälleen tiskannut, kuorinut 12kg omenoita (kunnes kädet rupesivat kramppaamaan…), siivonnut huoneita hiki hatussa, jne. Olen tehnyt kaikkea mitä voi kuvittella pienissä Bed and Breakfast -majapaikoissa tehtävän.
Provencessa aurinko paistoi vielä lokakuussa, joten oli hyvä että tuli pakkattua mukaan bikinit! Sain nauttia kesästä, joka Suomessa jäi kokematta.
Vapaapäivinä olen tutustunut kulloisenkin majapaikan lähiseutuihin. Tässä olen Marseillessa, ensimmäisessä kuvassa Arlesissa, seuraavassa Lyonissa… lista kylistä ja kaupungeista joihin olen ehtinyt on piiiitkä! Eikä matka ole vielä läheskään ohi. Ja on ne suunnitelmat hieman alkuperäisestä muuttuneet, sillä matkalippuja on hankittuna Portugaliin ja Englantiin – vaikka piti pysyttäytyä ranskankielisissä paikoissa…
Jos yksin reissaamisessa ja tyhjän päälle heittäytymisessä ei ollut tarpeeksi haastetta, niin menin korkeanpaikan kammoni kanssa kokeilemaan maailmanpyörän kyytiä Lyonissa. Pelotti edelleen niin perkuleesti, mutta uskalsin!
Tammikuussa Ranska vaihtui Belgiaan ja siellä vasta tulikin reissattua. Tässä olen Gentissä graffittikujalla.
Helmikuun puolessa välissä palasin Ranskaan, aivan sinne keskelle lähelle Bourgesia. Auxerressa tuli poikettua yhtenä lauantaina, poseeraamassa paikallisen patsaan kanssa, tottakai.
Vappua juhlistin näissä maisemissa Carcassonnen linnoitusta ihastellen, yhden hengen terassibrunssista nauttien.
Vappuaattona poikkesin Béziersin kylään, jossa törmäsin suomalaisturisteihin. Menin moikkaamaan, koska jo lähtiessäni reissuun olin päättänyt, että jos suomalaisia tulee maailmalla vastaan, morjestan. Siinä rupatellessa, ja reissaamisestani lyhyesti heille kertoessani kysyivät kirjoitanko blogia matkastani… vastasin, että todennäköisesti saan joskus myöhemmin väsättyä muistelmat 😉
Noh, olisihan se oikeasti paljon fiksumpaa kirjoitella seikkailuista tuoreeltaan kun ne vielä muistaa… ja lukijankin näkökulmasta seuraaminen olisi loogisempaa, kuin tällaisten kuusi kuukautta kahdella virkkeellä tiivistävien moikkausten lukeminen.
Jos saan aikani tulevaisuudessa riittämään, niin koitan parantaa tapani ja päivittää kuulumisiani useammin. Insta on tuntunut toistaiseksi riittävältä tavalta pitää reissun kohteet ja kuulumiset ajan tasalla.
À bientôt!
