Pientä kivaa

 

Menneen viikon pieni kiva piristys oli päästä vähän harrastamaan pitkästä aikaa, valokuvausta siis.

Tässä joitain viikkoja sitten työkaverini jännitti toista lastaan syntyväksi. Laskettu aika oli tullut ja mennyt. Siinä päivittäin vauvasta puhuttaessa putkahti mieleeni ajatus, että en olekaan pieniä varpaita koskaan kuvannut. Varovasti kysäisin ohimennen josko pääsisin pientä kuvaamaan tämän maailmaan putkahdettua. Ja tässä ne nyt sitten ovat, kymmenisen päivän ikäiset pikkuruiset varpaat, kaikki kymmenen kappaletta. 

Pienokaista tuli toki kuvattua muistakin kulmista, mutta ne kuvat menevät työkaverilleni kotialbumiin. Kipinä kuitenkin kuvaamiseen syttyi taas. Olisi kyllä kiva haastaa itseään useamminkin ja kehittää tällaisia kuvauskeikkoja, joista on itselle ja muille iloa. 

Syksyhän on monelle se aika, jolloin aloitetaan uudet harrastukset. Minulle se on ollut tänä vuonna vanhojen harrastusten pariin palaamista. Valokuvaamisen lisäksi tällä viikolla tuli myös reippaasti lenkkeiltyä sekä joogaa harrastettua. Kielipäänikin hieman kaipaa harjoitusta ja sitä varten kaivoin ranskan kielisen pokkarin esiin… Avaamaan sitä tosin en ole vielä ehtinyt. Ehkä siksi, että tiedän kerran alkuun päästyäni en pysty sitä laskemaan käsistäni ennen kuin takakansi tulee vastaan.

 

Olisi mukava kuulla mitä pientä kivaa te harrastatte, kun blogin pitämistä ei lasketa mukaan?