Can you feel a little love

 

Puoli tuntia sen jälkeen kun olin painanut julkistamisnappia edelliselle postaukselle soi mieheni puhelin. Tarjolla oli liput tuon illan Depeche Moden keikalle. Kauaa ei tarvinnut arpoa lähteäkö vaiko eikö.

Tunnin päästä pihaan ajoi kyyti ja matka kohti Hartwall Arenaa alkoi. Keikkan aloitusaikaa oli ”mukavasti” aikaistettu, joten yhtään minuttia ei ollut hukattavaksi. Auto ajettiin suoraan parkkitaloon, siitä käveltiin sisään niin ripeästi kuin jalkaleikkauksesta toipuva mieheni vain kykeni. Halliin päästyämme kuulutettiinkin jo yleisöä ottamaan paikkansa sillä keikka oli alkamassa. Huh, mikä ajoitus!

 

 

Seuraavat kaksi tuntia menikin näitä kuvia napsiessa ja fiilistellessä. Oli kyllä todella kivaa olla A) ulkona B) keikalla C) ja juuri Depeche Moden keikalla ;-) 

Minunlaiselle kasarilapselle/ ysäriteinille yhtyeen musiikki kolahtaa vaikken sitä erityisemmin kuuntelemalla ole edes aiemmin kuunnellut. Soundi kun on väistämättä tuttu MTV:n parissa vietetyiltä nuoruusvuosilta. (niiltä jolloin vielä musiikkivideoita näyttettiin kyseisellä kanavalla…kröhm…) Videot olivatkin myös iso osa tämän keikan lavashowta.  

 

Tuo ilta oli kuin aikainen joululahja. Se yllätti ja samalla tuli tarpeeseen. Se oli valopilkahdus pitkän pimeän käytävän päässä. 

Aamulla piti nipistää itseä, koska koko juttu tuntui ihan unelta. Matkoineen kaikkineen kuudessa ja puolessa tunnissa koko homma oli paketissa ja oltiin taas kotona. Tuolle lyhelle reissulle kuitenkin tuntui jääneen kaikki syksyn väsymys ja painolasti. Olo oli kevyt ja virkeä lyhyistä yöunistä huolimatta. 

Selvästikin pitää poistua kotoa useammin. Ensi vuonna lupaan ehdottomasti käydä enemmän kuin yhdellä keikalla!

 

Dream on dream on…