Curryjen aatelia, The Banana Leaf Apolo
Viime viikon possuttelun jälkeen olen yrittänyt tällä viikolla syödä kevyemmin. Bad idea! Olen ollut vain entistä nälkäisempi ja nälästä johtuen kiukkuisempi. Mitä tästä pitäisi oppia? Kaikki toppuuttelut ovat itsensä huiputusta ja saavat vaan voimaan huonommin.
Olenkin parina iltana nälissäni haaveillut Apolon (Lyhenne ravintolan nimestä The Banana Leaf Apolo) butter chickenistä. Kuola valuu suusta ihan vaan kun ajattelen tuota herkullista annosta. Sitä olemme tainneet jokaisella kolmella Singaporen reissulla tuolla Apolossa syödä. Vuosi sitten poikkesimme syömään ravintolan toisessa toimipaikassa joka oli ok, mutta tämä 54 Race Course Roadilla Little Indiassa sijaitseva Apolo on SE oikea, perinteinen ja paras. Ja se heidän Butter chickeninsä on vaan niiiin hyvää.
Itse ravintola on siis jo aikamoinen legenda. Se on ollut pystyssä reilut kolmekymmentä vuotta ja on erityisen kuuluisa kalanpääcurrystaan. Satuinpa kerran tv:n ääreen sellaisella hetkellä jolloin esitettiin jakso Anthony Bourdainin 24h Layover sarjaa, jossa Tony poikkesi Singaporessa ollessaan juurikin tähän ravintolaan ja istui muuten ihan samalla paikalla missä mekin olemme istuneet. Jos Tony tykkää paikasta ja sen ruuasta, niin se ei voi olla huono!
Toukokuussa huomasimme, että vaikka Apolo on jo ravintolana päässyt kolkuttelemaan ikämiessarjaa, sitä ei voi millään kutsua vanhanaikaiseksi. Asiakkaat saavat nimittäin nykyään itse selata Ipadilla menua ja näppäillä siihen keittiöön menevän tilauksensa. Oltiin hetki ihan hoomoilasena, että mihin valikkoon ne meidän suosikki herkut oikein jemmattu, mutta löytyihän ne ja saatiin tilaus sisään.
Toinen Apolon uudistus Ipadien lisäksi oli lautaset. Joo, kuulostaa lupaavalta, mutta tähän asti ruoka oli aina tarjoiltu pöydälle asetetuille banaaninlehdille. Se oli ollut perinne! Nyt banaaninlehdet olivat saaneet alleen lautaset. Tämä toki helpottaa siivousta ja yleistä hygieniaa varmasti paljon, mutta mutta…
Onneksi ruoka oli yhtä hyvää kuin aina ennenkin! Butter chickeniä on tuossa oikeanpuoleisimmassa kipossa, nam.
Helppo hymyillä kun on pöytä täynnä hyvää ruokaa.
Ai niin, on siis oleellista syödä ravintolan ulkoterassilla. Sisällä ilmastointi pelaa sen verran hyvin että rupeaa paleltamaan. Ulkona +30 asteessa on paljon autenttisempaa syödä hieman hikoillen. Johtui se hikoilu sitten siitä lämpötilasta tai tulisista mausteista ;-)
Jos reissaatte Singaporeen, älkää missatko käyntiä Little Indiassa ja Apolossa!