Hiljaista herättelyä

 

Hei, minä täällä pitkästä aikaa.

Ajatustauosta tulikin vähän pidempi paussi. Useamman kuukauden mittainen sellainen. Motivaatio blogin suhteen on muutenkin ollut hieman hakusessa koko vuoden. Tämä vuosi on vaan ollut aivan uskomattoman vaikea.

Eteen on tullut haasteita ja ongelmia, niin oikealta, kuin vasemmalta. Tuntuu kuin olisin joutunut jonkin manauksen alle, sillä ihan arkisten ja jokapäiväistenkin asioiden kanssa olen joutunut tekemään ylimääräistä työtä. Mikään, siis oikeasti ei yhtään mikään, ole mennyt kerrasta putkeen.

Jos johonkin lauseeseen pitäisi tämä vuosi tiivistää niin ”vaikeuksien kautta voittoon” tuntuu osuvalta, vaikka siitä voitosta ei ole kyllä tietoakaan. Ehkä se, että on ylittänyt kaikki eteen tulleet vaikeudet, on jo voitto itsessään. 

 

 

Monta kertaa on tehnyt mieli jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vetää peitto korvien yli, sulkea silmät ja yrittää unohtaa kaikki huolet ja murheet. Jostain olen kuitenkin sen periksiantamattomuuden kaivanut esiin joka kerta ja noussut ylös.

Kaiken kurjistelun keskellä olen koittanut löytää jotain positiivista mitä pienimmistä ja mitä hulluimmista jutuista. Esimerkkinä nyt vaikka nämä polvimittaiset villasukat. Olen ollut niistä ihan innoissani.

Helsingissä lokakuussa poiketessa haahuilin pitkään Marks & Spencerillä. Hypistelin sukkia jo heti aamupäivästä, mutta ajattelin että katson sitten myöhemmin niitä uudemman kerran kun olen takaisin Tampereella, niin ettei minun tarvitse kantaa niitä mukanani koko päivää Helsingissä… Ihan kuin sukat painaisivat kilotolkulla ja oikeasti veisivät hirveästi tilaa käsilaukusta. Olin jo astumassa ulos liikkeestä, kun päätin ettei sukista tulisi taas yhtä harmitusta (minun tuurillani niitä ei olisi kuitenkaan ollut Tampereen valikoimissa) ja menin takaisin ostamaan ihastelemani sukat, ihan tuplapakkauksena!

 

 

En tiedä oliko tuossa sukkien tarinassa mitään järkeä, mutta pitkän kirjoitustauon jälkeen pehmeillä puheilla, tai ainakin puheenaiheilla on hyvä herätellä hiljalleen tätä blogia taas henkiin.

Tätä puuhaa olen kuitenkin kovasti kaivannut. Monesti olen ajatellut, että tästä ja tästä voisin blogiin päivittää… muuta lopulta energiaa siihen ei ole ajatusta pidemmälle riittänyt. Toivottavasti tästä alkaa se ”voitto”putki, jota kaikki kohtaamani vaikeudet ovat antaneet odottaa.

 

Millaisista pienistä tai pehmeistä asioista olette viime aikoina innostuneet?