Loppu hyvin, kaikki hyvin
Kuten edellisessä postauksessa tuli vuodatettua, alkuviikko sujui osaltani todella tahmeasti ja oli täynnä vastoinkäymisiä. Perjantaina asiat rupesivat pikkuhiljaa paranemaan. Kävin heti aamusta kampaajalla. Vaikka hiuksiani ei paljoa leikattukaan, ero alkuviikon minällä ja kampaamokäynnin jälkeisellä minällä oli valtava. Pienestä hemmottelusta oli iso ilo.
Tunnetusti myös hyvä ruoka saa minut hyvälle tuulelle. Kampaajalta päästyäni kipitinkin suoraan vastikään keskustorin nurkalle avattuun Bar Burritoon lounaalle. Kaikki kehut, joita olin tuosta ravintolasta lukenut, pitivät enemmän kuin paikkansa. Nautin elämäni parhaan burriton. Hieman harmitti että olin siitä menossa suoraan töihin, muuten olisin huuhtonut ihanat korianterin ja bbq häränposken maut olusella alas… Ensi kerralla sitten.
Nämä kuvat ovatkin jo sitten lauantailta, jolloin vietimme laatuaikaa mieheni kanssa. Kävimme testaamassa Trattorian parsaviikkoja aikaisen lounaan merkeissä.
Trattoriassa olen käynyt vain kerran aiemmin ja siitäkin on jo pari vuotta aikaa. Silloin elettiin syksyä ja muistan, että syömämme pizzat olivat loistavat, mutta valaistus todella hämyinen. Nyt meidät istutettiin ikkunan ääreen ja sillä paikalla olikin varsin valoisaa. Ravintolan sisustus viehätti kovasti ja inspiroiduin tuosta pullonkorkkeja sisältävästä kehyksestä. Sellainen on itsekin tehtävä. Meillä on kulhollinen skumppakorkkeja tyhjänpanttina kaapissa. Niistä tuollaisen taulun tekisi helposti. Kunhan vain ensin löydän jostain tarpeeksi syvät kehykset.
Sisustuksen lisäksi ruokakin ihastutti. Ruoka-annoksiamme odotellessamme saimme dippailla tuoretta focaccia-leipää balsamico-oliiviöljyseokseen. Niin hyvää! Viinitkin olivat oikein osuvat valitsemiimme annoksiin.
Valitsin jälleen ankka-annoksen. Ankka on niin suosikkiani ja sitä tulee silloin tällöin kotonakin tehtyä, mutta kaikkein parhaimmalta se maistuu ravintolapöydän ääressä. Vaihdoin annokseni lisukkeen, mascarponemuhennetun parsan kuha-annoksen lisukkeeseen, joka oli parsaa ja paahdettua voihollandaisekastiketta. Tuo kastike oli syntisen hyvää. Teki mieli lipaista lautanen puhtaaksi…
Mieheni puolestaan nautti parsarisotosta jonka kruunasi parmankinkkuun kääräistyt grillattut parsat. Parsaa siis kerrakseen.
Vatsat parsaa pullollaan menimme vielä iltapäivän näytökseen katsomaan Yves Saint Laurent elokuvan. Se oli ihan hyvä jatkumo edellisenä iltana katsomallemme Coco Avant Chanel elokuvalle.
Kaiken kaikkiaan ihan kiva maku jäi tästä viikosta, vaikka alku oli mikä oli. Ensi viikolla ehkä vähän paremmin?
Minulla on muuten tältä keväältä parit ravintolajuttuset jääneet julkaisematta. Kiinnostaako teitä kuulla Berthasta tai Tillikasta?