Melko mukava Malakka

Packing peanuts

Maanantaisia matkamuisteloita muistellaan tällä kertaa pienellä viiveellä näin perjantaina. Pistetään tämä "parin päivän" myöhästys Lilyn sunnuntaisen tökkimisen sekä jalkapalloväsymyksen piikkiin...

Joka tapauksessa nyt hypätään hetkeksi Malesiaan, ja tarkemmin siellä Malakkaan. (Käytän kuitenkin tässä jutussa tästä eteenpäin paikasta nimeä Melaka, koska sillä nimellä meillä siitä puhutaan. Malajin kielessä nimittäin Malakka tunnetaan paremmin nimellä Bandar Melaka.) Tammi-helmikuiselta Singaporen matkalta teimme pienen automatkan kyseiseen paikkaan. Oli ihan mielenkiintoista nähdä ne viisumivirallisuudet ja toimenpiteet mitkä maasta poistuttaessa olivat vastassa autoilijoille. Lentokentän passin leimaamiset kun oli jo moneen kertaan koettu. Muun muassa Singaporelaisessa omistuksessa olevan auton tankin tulee olla 3/4 osaa täynnä Singaporesta poistuttaessa - bensa kun on huomattavasti halvempaa (ja joiden mielestä myös samalla huonompi laatuista) Malesian puolella. Tällä määräyksellä koitetaan siis estää bensaturismia. Passitarkastuksessa tuli laskea autosta ikkunat alas, kun verrattiin naamoja leimattavien passien kuviin. Virallisuuksien jälkeen paahdettiin menemään reilut pari tuntia yllättävän hyväkuntoista, mutta maisemiltaan yksitoikkoista moottoritietä aina Melakaan asti. Matkalla vauhtia hiljennettiin pariin kertaan vain maksamaan tietulleja. Nekin menivät sutjakasti, kun auton ikkunalle asetettuun maksukorttiin oli ladattu rahaa tarpeeksi. Tullilaite luki kortin ikkunan läpi ja nosti puomin ylös. 

 

Saavuimme Melakaan iltapäivästä. Kirjauduimme hotelliin ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Nälkä oli kova ja lounasaika alkoi olla jo ohi. Ei hyvä yhdistelmä, mutta löysimme ihan kivan pikkuravintolan jossa yksinkertainen setti kanaa ja riisiä maistui aivan taivaallisen hyvälle. Seesamiöljy sen teki, vaikka siinä nälässä pieniä kiviäkin olisi syöty ;-)

 

Ravittuina lähdimme tutkimaan Melakaa tarkemmin. Ennen lähtöämme olin ainoastaan googlettanut sen verran paikkaa, että tiesin sen kuuluvan Unescon maailmaperintöluetteloon ja että siellä on Hard Rock Cafe. 

 

Melakan arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Aasiasta kuin Euroopasta. Portugalilaiset, hollantilaiset sekä britit ovat käyneet vuoronperään kaupunkia valloittamassa ja rakentamassa menneiden vuosisatojen aikana. Rakennuskulttuuri on tästä syystä saanut vaikutteita vähän kaikilta. Tyypillistä rakennuskantaa edustavat kapeat kaksikerroksiset asuinrakennukset. 

Lepuutimme jalkojamme kaupunkiintutustumiskävelyllämme istumalla hetkeksi näköalatornihärveliin. Kyseinen laite siis nostaa tuon ylläolevan kuvan tornin nuppiin sellaisen pyörivän korin. Maisemat näkee siitä kivasti 360 astetta ja allekirjoittanutta, edelleen korkeanpaikankammoista, hirvitti aikalailla...

 

Kuten näkyy, rakennuskanta on iloinen sekoitus uutta ja vanhaa. Tuo matalakattoinen alue on ymmärtääkseni juuri sitä tyypillistä vanhaa kaksikerroksisista rakennustyyliä jota Unescokin pyrkii suojelemaan. Hotellimmekin muuten sijaitsi juuri tuolla.

Näköalatornihärvelin vieressä oli isohko ostoskeskus jota siirryimme seuraavaksi tutkimaan.

Tässä portugalilaisten rakentaman A Famosan linnoituksen jäänteet, yksi paikallinen nähtävyys. Minua oikeastaan viehätti enemmän nuo kaikenkirjavat riksat ;-)

 

Tässä puolestaan on Ducth square. Tuonne vihreän suojaverkon taakse jää hollantilaisten rakentama kuvernöörinrakennus. Värikkäät riksat ovat löytäneet tiensä myös tämän nähtävyyden liepeille...

 

Minusta tämä oli aivan huippuhieno patsas!

 

Kiinalainen uusivuosi oli lähestymässä kadut oli koristelut sitä varten. Illan tullen muutama katu vanhassa kaupunginosassa suljettiin autoilta ja pystytettiin iltatoriksi. Tuolla torilla riitti vilskettä ja myynnissä oli vaikka mitä. Muun muassa leikkikaluja, yövaloja sekä lämpimiä durianleivoksia...

 

Torilla ihmettelimme menoa ja kauppatavaroita aikamme, kunnes menimme illalliselle Hard Rock Cafeehen. Monelle Starbucks on "se juttu" matkoilla. Minulle se on puolestaan tuo Hard Rock Cafe. Myönnän, että se on aika junttijuttu, mutta sinne pitää aina päästä jos mahdollista.

 

Seuraavana aamuna ihmettelimme hieman hotellimme aamupalatarjontaa, se oli aikas aasialainen. Tässä varovainen aloituslautaseni. Oikeasti syötävää löytyi yllinkyllin kun vaan uskaltautui maistelemaan tarjottavia. Hauska yksityiskohta oli paikallislehti, joka löytyi aamulla kapeaan muovipussiin sujautettuna roikkumasta hotellihuoneen oven nupista. Pitihän se selata läpi ihan vain uteliaisuudesta.

 

Majoituimme Melakassa Hotelliin nimeltä Puri. Tuo kolmen tähden hotelli oli hinnaltaan suhteellisen edullinen, muistaakseni maksoimme standart huoneesta noin 35€ yöltä aamiaisineen. Huone oli tilava ja siisti. Koska tulimme autolla, oli ilmainen sekä valvottu parkkipaikka yksi syy miksi päädyimme tähän hotelliin. Aamiainen tarjoiltiin omassa sisätilassaan, mutta me ja monet muut siirryimme nauttimaan aamupalamme tähän ulkoterassille. Se tuntui viihtyisämmältä vesiputouksineen. Hotelli on itsessään jo nähtävyys, sillä se on oikeasti ollut aikoinaan yhden perheen koti. Tosin mittaa tuolla kodilla on ollut korttelin verran, 100m. Perhehän on ollut aiemmin sellainen käsite, joka pitää sisällään mummot, vaarit ja vähän muutakin sukua... Kivana yksityiskohtana hotelissa on aulamainen huone, jossa on esillä paljon perinteisiä veistoksia ja taidetta. Hotellin sisääntuloaula oli myös kauniisti koristeltu mandariinipuilla ja muilla kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi.

Toisen päivän Melakassa aloitimme menemällä River cruiselle, eli risteilemään reiluksi tunniksi jokivartta pitkin. En millään muista mitä liput maksoivat, eli eivät todennäköisesti paljon mitään. Suosittelen tuollaiselle risteilylle menoa, sillä siinä on hyvä lepuuttaa jalkojaan ja samalla kuitenkin näkee kaupunkia hieman erilaisesta näkökulmasta. 

 

Jokiristelyn jälkeen kävimme tutustumassa tuohon suureen purjeveneeseen. Se oli merihistoriaa käsittelevä museo. Sen antama informaatioarvo ei ollut kovin suuri, mutta ajankuluksi se oli ihan ok käydä katsastamassa.

 

Sitten lounaalle! Menimme nauttimaan perinteisistä Peranakan-tyylistä ruokaa ravintolaan nimeltä Nancy's Kitchen (kuullostaa kieltämättä aika amerikkalaiselta, mutta ruoka ei varmasti ole). Suosikkini oli ehdottomasti nuo rullat. Niin namia! Masut täynnä kävimme jalkahieronnassa ja sen jälkeen vielä pikaisesti shoppailemassa edellispäivänä löytämässämme isossa ostoskeskuksessa. 

Illalliselle menimme joen rannalla sijaitsevaan ravintolaan ja tilasimme steamboat aterian neljälle. Saimme pöydän täyteen erilaisia pilkottuja kasviksia, nuudelia, kananmunia, äyriäisiä, tofua ja vaikka mitä muuta. Näitä aineksia sitten keittelimme kaasuliekin päällä olevassa kattilassa. Meillä oli kahta eri lientä kattilassa, toinen oli maultaan tulisempaa ja toinen miedompaa. Siinä se ilta sitten menikin hyvin syödessä ja aamulla pakkasimme tavaramme autoon ja lähdimme ajamaan Johor Premium Outletin kautta kohti Singaporen kotiamme. Seuraavana päivänä matkasimme Bintan saarelle josta viimeksi kerroin. Näin jälkikäteen ajateltuna ei ollut ihme, että Bintanista jäi hieman valjumpi fiilis, kun juuri sitä ennen olimme tehneet ja nähneet paljon kivoja juttuja tuolla mainiossa Melakassa.

 

Kommentoi