Maanantaiseen tapaan jälleen muistellen menneitä matkoja (tulevien suunnittelut kun ovat nyt jäissä varmaan piiitkäksi aikaa…). Palataan ajassa helmikuulle ja Singaporeen. Meillä oli tosiaan tuolle reissulle oikein listattuna erilaisia nähtävyyksiä, joita halusimme koluta läpi. Yksi noista listalle päässeistä jutuista oli 1-Altitude niminen kattoterassibaari, josta maisemia saa katsella joka suuntaan 282 metrin korkeudesta. 

Olin useasta lähteestä lukenut kehuja siitä kuinka upeat näkymät terassilta olisi ja kuviakin olin katsellut. Moni oli erityisesti suositellut paikkaa auringonlaskun seuraamiseen. Tiukasta dresscodesta oli myös varoiteltu. 

Aurinko oli sitten kerennyt jo laskemaan ennenkuin päästiin kämpiltä lähtemään liikenteeseen, mutta olivathan nuo maisemat silti upeat. Pimeys toki teki valokuvaamisesta vain hieman todella haastavaa.

Se, että terassia reunusti korkeat pleksit, jotka tuossa valaistuksessa/pimeydessä tekivät rumia heijastuksia ei helpottanut kuvaamista yhtään. Sovitaan vaikka että tuo kuva, jossa seison erittäin huonossa ryhdissä, on malli esimerkki pleksin tavasta heijastaa. Ja jos hieman nostit tiukasti ranteeseesi sidottua kameraa pleksin yläpuolelle (ei siis missään tapauksessa sen yli ) ottaaksesi kuvan ilman heijastuksia, sait ääntä nopeammin jonkin baarin viidestätoista musta-asuisesta vartijasta heti repimään kättäsi alas… 

Tuli siis selväksi, että baarissa oltiin enemmän kuin huolissaan siitä, ettei kukaan visko mitään alas tuolta korkeudelta. Henkihän siinä saattaisi joltain alhaalla kadulla kulkevalta onnettomalta lähteä jos päähän sattuisi osumaan noin pitkän matkaa pudotusta tehnyt kuppi, järjestelmäkamerasta puhumattakaan. Tästä syystä myös kaikki baarin juomat tarjoillaan muovisista ”laseista”. Siis viinitkin, oikeasti. Voin kertoa, ettei punaviini muovilasista juotuna kyllä maistunut kovin kummoiselta. Ja kaikki fysiikan lakeja vähänkään ymmärtävät tai maalaisjärkeä omistavat kyllä tietävät, kuinka suuri merkitys loppupeleissä on sillä pudottaako lasisen vai muovisen esineen 282 metristä… joopa joo.

Eikä tuolla nauttimani mojitokaan kovin suurta nautintoa tarjonnut. Hommahan menee niin, että ensimmäinen drinksu pitää päättää jo alhaalla siinä kun maksaa sisäänpääsystä. Muistaakseni hinta oli noin 30 dollaria per henkilö (noin 22€) ja se siis ”sisälsi” tuon valinnaisen juoman. Pukukoodi myös katsotaan tuossa kohtaa. Miehille suositellaan pitkiä housuja ja siistiä paitaa. Naisille asu on vapaampi, mutta ihan turistina virttyneessä t-paidassa ja släpäreissä ei kannata lähteä tuonne pyrkimään. Sitten hypätään hissiin ja huristellaan ylös aina 63. kerrokseen asti.

Eli, 1-Altitudeen kannattaa kyllä mennä niitä maisemia katsomaan, on ne vaan upeat. Mitään elämänsä parasta cocktailia tuolta ei tule saamaan, mutta elämykselliset näköalat kylläkin. 

Koordinaatit kattoterassille ovat seuravat: 1 Raffles Place. MRT -pysäkki nimeltään Raffles place on aivan sisäänkäynnin vieressä, joten perille pitäisi kyllä löytää helposti. Baari aukeaa päivittäin klo 18. Jos auringonlaskua aikoo sieltä käsin ihailla, kannattaa paikalle mennä jo hieman ennen, sillä niin varmasti aikoo moni muukin tehdä ja jonoa voi olla yllättävänkin paljon. 

Tässä viimeisessä kuvassa vielä vilkaisu siihen miltä kyseinen 1 Raffles Place Building näyttää päälle päin, Marina Bayn suunnalta katsottuna. Se on tuo nuolen osoittama korkea vaalea rakennus. 

Ps. Korkean paikan kammoa en muuten kokenut tuolla ollenkaan. Jotain hyvää niissä reunan plekseissäkin oli kuitenkin 😉