Lyhyt syysloma Bremenissä

Syysloma_1.jpg

Syysloma_2.jpg

Viime viikolla hilpaisin jälleen (neljännen kerran) lyhyelle visiitille Bremeniin. Tutuksi käyneet maamerkit olivat edelleen paikallaan. Raatihuoneentorilla riitti vilskettä ja mylly nökötti kukkaistutusten äärellä. Syksystä ei kyllä ollut tietoakaan. Lämpötila huiteli jossain +24 asteessa ja aurinko paistoi. 

 

Syysloma_3.jpg

Vaikka tosiaan kaupunki alkaa olemaan jo aika tuttu minulle, oli paljon uuttakin koettavaa tällä matkalla. Esimerkiksi majoituspaikat olivat meille uudet. Ne olimme valinneet hinnan ja suositusten mukaan, halpaa mutta kehuttua.

Ensimmäiset kaksi yötä vietimme keskustassa sijaitsevassa hostelissa, jossa veski ja kylppäri olivat käytävällä. Paikka oli todella siisti ja toimiva. Sisustus tuli suoraan Ikealta, mutta siinä ei ollut mitään moitittavaa. Viimeiseksi yöksi siirryimme lähemmäs lentokenttää aamulla varhain lähtevän lennon takia. Tuokin hotelli oli mukava ja huoneessamme olleet tuolit metallisine kahvoineen olivat hauskat. 

 

Syysloma_4.jpg

Syysloma_5.jpg

Syysloma_6.jpg

Ruokailemaan mentiin pääasiassa tuttuhin paikkoihin. Stadtwirt ravintolassa kävin viimeksi vuosi sitten ja sielä söin nyt jälleen aivan loistavan flammkuchen. Tällä kertaa myös pistin mieleeni pari maamerkkiä, jotta tuonne ravintolaan löytää. Se on jännästi piilossa katetulla ostoskäytävällä ja toukokuussa työkaverini kanssa pyörimme moneen kertaan aivan lähellä ravintolaa, silloin kuitenkaan sitä löytämättä. 

Myös Casa ravintolassa kävin vuosi sitten. Silloin söin sielä pitsaa ja ihastelin tätini tuhtia salaattiannosta. Nyt testasin tuon lämpimän salaatin itse ja se oli aivan valtava! Suositusten mukainen puoli kiloa päivässä -määrä kasviksia tuli kyllä tuon annoksen myötä täyteen. Enemmän juttua ja kuvia näistä kahdesta ravintolasta ja parista muusta joissa kävimme vuosi sitten löytyy täältä. 

 

Syysloma_7.jpg

 

Syysloma_9.jpg

Syysloma_10.jpg

Ensimmäisenä aamuna seikkailimme hieman rautatieasemalla. Aamiainenkin tuli siellä syötyä. Asemalla oli useampi kahvila ja monta take-away -tiskiä täynnä mitä herkullisempia leivoksia ja täytettyjä leipiä. Omnom! 

 

Syysloma_11.jpg

 

Syysloma_8.jpg

Tuo rautatieasema on ulkoa todella komea, siltä vanhalta ”paraatipuoleltaan”. Kävimme myös vilkaisemassa miltä toinen puoli näyttää. Se oli modernimpi ja tylsempi ulkoasultaan. Pyöriminen noilla nurkilla johtui siitä, että olimme lähteneet hieman liian ajoissa liikkeelle ja piti vähän tappaa aikaa ennen kuin bussikyytimme Ochtum Parkin outlet -myymälöihin lähti tuosta aseman edestä.

 

Syysloma_12.jpg

Syysloma_13.jpg

Syysloma_14.jpg

Ochtum Parkissa jälleen kauppakierroksen viimeisenä, mutta melkeinpä tärkeimpä kohteena oli Lindtin suklaapuoti. Toista kiloa suklaata taas tuli hamstrattua, hups! 

Tällä kertaa tuli myös vaelleltua jokivartta pitkin poispäin terassien kansoittamata osiolta hieman pidemmälle puistomaiselle pätkälle. Tuonne olisi kyllä kiva palata pitämään piknikiä aurinkoisena päivänä…

 

Syysloma_15.jpg

 

Minulla onkin nyt mietinnässä josko koostaisin myös Bremenistä oman, hieman laajemman postauksen johon mahduttaisin kaikki vinkkini yhdeksi kokonaisuudeksi. Samaan tyyliin kuin aiemmat Suuntana Santorini? ja Suuntana Bilbao? -jutut. Kiinnostaisiko sellainen?

Onko teillä lomakohteita jonne palaatte uudelleen ja uudelleen? 

 

 

Koti Ruoka ja juoma Sisustus Matkat

Preikestolen ja korkean paikan kammo

Preikestolen_1.jpg

Preikestolen_2.jpg

Maanantaisissa matkamuisteluissa mennään heinäkuiselle autolla Norjaan -matkallemme ja siellä tekemällemme patikkaretkelle. Maisemat olivat upeat joo, mutta korkean paikan kammosta kärsivälle retki oli todella haastava. 

Ensimmäisen Norjassa leirintäaluella viettämämme yön jälkeen kokosimme telttamme kasaan ja puimme päälle patikointiin sopivat urheiluvaatteet ja lähdimme matkaan. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Ryfylkessä. Auton jätimme 6h (à 100 kr) maksulliselle pysäköintialueelle, joka kuhisi retkeilijöistä. Vaihdoimme jalkaan kunnon jalkineet ja selkään heitimme reput eväineen ja juomapulloineen. Kameran otin kaulaani, kun ajattelin matkan varrelta kuvia räiskiä… Aurinkorasvaakin sipaisimme pohkeisiin ja olkapäihin, sen verran kuumalta päivä tuntui jo klo11 aikoihin. Viimeinen suihkaus hyttysmyrkkyä ja matkaan.

 

Preikestolen_3.jpg

Reitti oli yllättävän vaikeakulkuinen. Kameran laitoin reppuun puolessa välissä matkaa, kun pidimme tankkaus- ja juomataukoa. Kuvia olin ollut ottanut  siinä vaiheessa tasan kaksi, nuo yllä olevat. Kaikki keskittyminen oli ollut polussa, eikä siinä ihmisvirrassa mitään kuvaamisesta olisi tullutkaan. Preikestolen on Norjan suosituin luonnonkohde ja sen kyllä huomasi.

Olin kuvitellut, että tekisimme rauhallisen patikkaretken luonnonhelmassa joka kulkisi helppoa polkua pitkin. Ihmisiä puski kokoajan vastaan, ohi tai hidasteli edessä.  2,5km kuljettuamme saavumme Tjodnamen kohdalle, jossa on mahdollisuus virkistäytyä uimalla. Moni patikoija kävi pulahtamassa. Minä puolestaan vedin syvään henkeä, sillä reitti alkoi käydä yhä vain vaikeammaksi. Hieman tuon uimapaikan jälkeen tuli täysstoppi. En pystynyt jatkamaan matkaa kun edessä oli kieleke jonka taakse ei nähnyt. Kameran annoin miehelleni mukaan ja toivottelin hyvää ja varovaista loppumatkaa.

Preikestolen_4.jpg

Tältä olisi perillä näyttänyt. Pudotusta tuolta kielekkeeltä alas on 604 metriä. Tästä ehkä hieman myös saa kuvaa siitä ihmismäärästä mikä puikkelehti kapealla polulla. Olin nähnyt kuvia siitä mikä maalissa odotti, mutta en ollut ymmärtänyt reitin vaikeutta. Korkean paikan kammoni oli koetuksella, kun polku kulki useaan otteeseen kallion reunaa pitkin. Huimatahan siinä alkoi, jopa niin paljon että tosiaan puhalsin osaltani pelin poikki. Oma raja tuli vastaan. Miehenikin sanoi kielekkeeltä palatessaan, ettei hänenkään tehnyt mieli ihan reunalle asti mennä. 

 

Preikestolen_5.jpg

Preikestolen_6.jpg

Kieltämättä maisemat kielekkeeltä ovat upeat, menkää jos uskallatte. Vesi Lysevuonon pohjalla on kirkkaan turkoosia ja vuorimaisema ympärillä on karua, mutta niin kaunista.

Preikestolen_7.jpg

Preikestolen_8.jpg

Preikestolen_9.jpg

Pelastushelikopteri pörräsi pitkään ympärillä kunnes löysi laskeutumispaikan parin kukkulan takaa. 

Preikestolen_10.jpg

Preikestolen_11.jpg

(Jostain syystä kappalejaot katoavat tästä viimeisestä, pahoittelen jos se tuntuu vaikealukuiselta)Preikestolen oli kyllä elämys, mutta ihan heti en kyllä lähde yhtään mihinkään patikoimaan. Paluumatka tosin tuntui helpommalta kun tiesi mitä oli tulossa, polku oli nimittäin sama. Kuuma päivä huipentui tietysti vielä ukkoseen. Pitkään kuului pelkkää jyrinää. Puolessa välissä paluuta alkoi tihuttaa vettä ja viimeisen puolen kilometrin ajan satoikin jo sitten ihan kaatamalla. Aikaa meillä kului retkeen hieman yli kolme tuntia. Eväs- ja juomataukoja pidimme pariinkin otteeseen.  Ehdottomasti suosittelen hyviä ja tukevia jalkineita, jopa vaelluskenkiä tuonne suuntaaville. Polku on useaan otteeseen todella kivikkoista. Päivän ”porrastreenin” tulee tehtyä, kun reitti nousee välillä tiukasti ylös kalliota. Näin monen käyttävän apunaan patikointisauvaa ja etenevän sen kanssa varsin näppärästi. Apuvälineistä voi siis olla apua 😉 Ovatko korkeat paikat teidän juttunne?  

Kulttuuri Matkat