Viikko 24 paketissa

Viikko24_1.jpg

Mihin nämä päivät oikein hupenevat? Taas on ollut niin kiireistä ettei ilman kalenteria tietäisi minne pitää mennä tai missä sitä onkaan tullut käytyä. Luvassa enemmän ja vähemmän loogista muistelua menneeltä viikolta. Huomasin etten ole kauheasti viime aikoina päivittänyt tänne ”reaaliaikaisia” kuulumisia. Tässä niitä nyt tulee:

Kasvikuvat ovat viikon takaa sunnuntailta, jolloin kitkin rikkaruohoja ja istuttutelin viimeisiä idättamiäni kasveja. Muutama sateinen päivä ja sen jälkeiset auringonpaisteet ovat pistäneet noihin kasveihin vipinää. Tänään kun taas olin tuossa ei niin suosikkipuuhassani, eli rikkaruohoja jälleen kitkemässä, huomasin kuinka huima kehitys viikossa voi kasveissa olla. Kävinpä muuten salaattipenkistä jo kerran viikolla ”harventamassa” lautaselle antimia. 

 

Viikko24_2.jpg

Sitruunabasilika, vähän näytät kalpealta. Koittaisit vähän saada väriä ja lisää lehtiä.

Viikko24_3.jpg

Rosmariini, kitukasvuiselta vaikutat vielä…

Viikko24_4.jpg

Korianteri, porukan pienin. Onneksi teitä on monta että syötäväksi jo riitätte.

 

Viikko24_6.jpg

Viikko sitten sunnuntaina, kun kitkin rikkaruohoja minua kävi pistämässä sen verran kiukkuinen hyttynen, että maanantaina piti ruokatauolla poiketa apteekista hakemaan antihistamiineja. Käsivarteeni oli noussut kananmunan kokoinen kuumottava paise joka näytti siltä, että siihen paikkaan alkaa kasvaa uusi kyynerpää. Allerginenhan en ole millekään, mutta tällä kertaa totuus näytti toiselta. Parissa päivässä onneksi tuo paise laski ja kuumotus lakkasi. Vaikka jo aiemmin kerroin tuoksuvani tänä kesänä Calvin Kleinin Eternity Summerilta, voi todennäköisempää olla että tuoksun sittenkin hyttyskarkotteelta syksyyn asti… Mutta mennään nyt niihin kuulumisiin ja tekemisiin.

Tavoistamme poiketen lähdettiin mieheni kanssa maanantaina heti työpäivän jälkeen kaupungille ja ulos syömään. Arkeen tuli kivaa vaihtelua ja minä sain ajatukseni pois siitä megalomaanisesta hyttysenpuremasta, ainakin tuon viinilasillisen jälkeen 😉

 

Viikko24_7.jpg

Viikko24_8.jpg

Viikko24_9.jpg

Käytiin hakemassa rasti CityShopparikorttiini Stefan’s Steakhousesta ja samalla syömässä entrecotéet ja ranskalaiset aivan siinä Tammerkosken kupeessa. Ravintolan terassi kun on aivan veden ääressä. Jälkkäriksi nautittiin makukahvit vielä Bistro Venlan sisäterassilla. Siinä lakulattea lipitellessäni muistelin, että samaisessa tilassa oli joskus muinoin ollut yökerho nimeltä Garden… muistaakohan sitä kukaan muu?

Tiistaina käytiin taloyhtiön kokouksessa. Parissa edellisessä kokouksessa ei olla muiden menojen takia päästy käymään. Oli kiva käydä kuulemassa, että  siellä asiat on hyvin eikä isompia remppoja ole tulossa, ainakaan muutamaan vuoteen.

Keskiviikkona kävin työkaverin kanssa katsomassa Komedia Teatterin kesäesityksen Riemurahat. Näytelmä oli juuri kesään sopivan kepeä ja välillä jopa ihan hupaisa. Suosittelen.

Nyt pitää kaivaa se kalenteri esiin, että muistan mitä torstaina oli. Ilmeisesti ei ollut mitään erityistä. Vettä satoi kaatamalla kun poljin töistä kotiin. Kylmä ei ollut, mutta menin saunomaan etten vilustuisi. Aamuvuoroviikon väsymys alkoi painaa ja Nukkumatti tuli kylään aikaisin.

Perjantaina kauppareissun jälkeen sitten yhdessä saunotiin työviikon pölyt pois ja illan päätteeksi vielä grillailtiinkin. 

Lauantaina käytiin Ideaparkissa. Siellä näytti alennusmyynnit alkaneen. Mitään ihmeempiä hankintoja ei tullut tehtyä; matkakylmälaukku ja Fiskarsin apuri rikkaruohojen poistamiseen. Illalla savustettiin lohta ja maisteltiin uusia perunoita.

 

Keski-ikäisiksi ollaan ilmeisesti tultu, kun mielestäni kiireisen viikon tekemiset näyttävät näin listattuna noin tylsiltä. Tällaisia päivityksiä ei varmaankaan tarvitse tehdä toiste 😉

Mitä teidän viikkoonne kuului?

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Torstain tipsi: Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipa_tipsi_1.jpg

Tänä torstaina jälleen leivotaan. Tätä leipää on tullut tehtyä niin monta kertaa että reseptin osaan jo ulkoa. Alunperin sen löysin Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä joitain vuosia sitten. Otsikossa sitä kehuttiin helppoa helpommaksi leiväksi, joten testatahan sitä piti. Hyvää tuli vaikka ensimmäiseen yritykseen mahtuikin muutama erehdys. Tuossa ohjeessa käytettiin kahta vuokaa. En sitten mitannut minkä kokoiset vuokani olivat ja taikina turposi pitkin pöytiä… Mitatkaa te siis että vuokanne ovat tarpeeksi isot tai että niitä on riittävästi, sekä etsikää isoin kulho mitä keittiössänne on, sitä tarvitaan nyt.

Tämä tipsi muuten sisältää kuvia eri työvaiheista, toivottavasti silmänne eivät vuoda verta niiden rumuuden johdosta, mitään kovin esteettistä tuo leivän taikina ei sitten ole. Itse välillä pähkäilen uusia reseptejä kokeillessani eri vaiheiden kanssa, pitääkö tämän näyttää tältä, jne… Jos ohjeen ohessa on tarjolla vain kuva valmiista ja esillelaitetusta tuotteesta, epäilyttää ainakin minua että onkos se nyt kuitenkaan niin yksinkertaista ja helppoa valmistaa kuin mainostetaan. Tämä leipä kyllä oikeasti on helpoista helpoin – mutta aikaa se vie.

 

Saaristolaisleipään (2 kpl kahden litran vuokaa) tarvitset:

  • 1 l piimää, vettä tai vaikka omenamehua (itse olen aina tehnyt leivän piimään, mutta muukin neste käy)
  • 75 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
  • 3 dl olutmaltaita
  • 3 dl vehnäleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 3 dl siirappia
  • 10 dl vehnäjauhoja (olen käyttänyt hiivaleipäjauhojakin)
  • 1 rkl suolaa
  • 2-3 rkl voita vuokien voiteluun
  • Lisäksi siirappivesi leipien voiteluun paistamisen loppuvaiheessa: 1 1/2 dl vettä ja 1/2 dl siirappia sekoitettuna.

 

Saaristolaisleipa_tipsi_2.jpg

Saaristolaisleipa_tipsi_3.jpg

Voitele vuuat hyvin. Lämmitä hellalla tai mikrossa käyttämäsi neste käyttämällesi hiivalle sopivaksi. Sekoita tuorehiiva lämpimään nesteeseen (ja kuivahiiva puolestaan ensin jauhojen sekaan) ja lisää tähän loput aineet ja sekoita isolla lusikalla tai puuhaarukalla hyvin. Taikinaa ei vaivata. 

Jaa taikina vuokiin ja anna kohota 90 minuuttia. Paista leivät kohotuksen jälkeen +175° uunissa keskitasolla noin 2 tuntia. Puolentoista tunnin kohdalla voit voidella leivät siirappivedellä ja jatkaa paistamista vielä puolen tunnin ajan voitelun jälkeen. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta antaa leivälle sellaisen tahmean pinnan.

Anna leipien jäähtyä rauhassa vuuissaan. Alkuperäisen ohjeen mukaan leivät ovat parhaimmillaan vasta parin, kolmen päivän päästä kun ovat tekeytyneet kylmässä/jääkaapissa. Jos maltatte, niin odottakaa edes että leivät ovat jäähtyneet 😉

 

Saaristolaisleipa_tipsi_4.jpg

Saaristolaisleipa_tipsi_5.jpg

 

Olen tehnyt tämän helppoakin helpomman leivän omista laiskoista tavoistani poiketen hieman vaikeamman kautta, ja leipomista edeltävänä iltana laittanut olutmaltaat ”turpoamaan” piimään ja sitten lämmittänyt tämän olut-piimäpuuron ennen siihen hiivan lisäämistä. Lisäksi olen sekoittanut kaikki jauhot jo valmiiksi keskenään sekaisin ennen kuin kaadan olut-piimä-hiivacombon siihen jauhokulhoon ja lisään siirapin. Mutta helpommallakin pääsee ja lopputulos on aivan yhtä hyvä.

Koska edelleen omistamani vuuat ovat pienempää kokoa kuin alkuperäisessä ohjeessa ilmoitettu 2 litraa, niin teen leivän joko kerralla kolmeen vuokaan tai puolitan ohjeen ja käytän kahta vuokaa. 

 

Saaristolaisleipa_tipsi_6.jpg

Saaristolaisleipa_tipsi_7.jpg

Saaristolaisleipa_tipsi_8.jpg

Kolme leipää saattaa tuntua isolta määrältä, mutta tämä saaristolaisleipä säilyy aika hyvin (jos siis malttaa syödä sitä kohtuudella…) jääkaapissa. Ja tietenkin voi aina tehdä jonkun tuttavan/työkaverin iloiseksi viemällä tälle itseleipomansa ja nätisti paketoimansa leivän tuliaiseksi. 

 

Saaristolaisleipa_tipsi_9.jpg

 

Reilusti voita päälle ja ääntä kohti!

 

Koti Ruoka ja juoma