Viime lauantaina istahdettiin valmiiseen pöytään vanhempieni kanssa. Juhlisteltiin syntymäpäivääni, vielä kerran… Nykyään täytetyillä vuosilla ei ole niin väliä, kunhan niitä juhlistelee viikon tai pari ennen ja jälkeen sen virallisen päivän.

Viiniäkin maisteltiin ja ravintolasta huomasin ottaa yleiskuvaa tasan tämän yhden verran. Keskityin täysillä kuulumisten vaihtamiseen ja ruuasta nauttimiseen.

Söin pitkästä aikaa ankkaa, joka oli tällä kertaa valmistettu aasialaisin maustein ja lisukkein. Äitini kokeili ylikypsää possunkylkeä, mieheni maisteli naudan sisäfilettä ja isäni kokeili poroa.

Pääruokien lisukkeina meillä oli parmesaaniranskalaisia ja uunijuureksia. 

Kerrankin vatsassa oli tilaa jälkiruualle. Ihastuin kookospannakottaani täysin. Pitääkin muistaa seuraavan kerran tätä pannakottaa tehdessäni vaihtaa tavallinen maito kookosmaitoon.

Mieheni ja äitini herkuttelivat porkkanakakuilla ja isälleni maistui suklaafondant. 

Vaikka pidänkin kovasti kotona ruuan valmistamisesta, niin välillä se aterian valmistamisesta kasaantuva sotku ja tiskivuori vaan ärsyttävät niin paljon ettei sitten tulekaan nautittua ruuasta niin paljon kuin pitäisi ja voisi. Eli toistan vielä, olipa ihanaa istua valmiiseen pöytään herkuttelemaan. Muutenkin ravintolavierailumme sujui varsin mukavasti. Pöydän sijainti oli mieluinen, palvelu oli rentoa mutta asiantuntevaa ja sujuvaa. Ruuat olivat erinomaisia ja seura sitä parasta mahdollista.

Edellisestä visiitistä tähän kyseiseen ravintolaan olikin vierähtänyt jo pari vuotta. Silloin pöytämme sijaitsi syrjässä ja pimeässä nurkassa ja vaikka ruoka tuolloinkin maistui jäi illallisemme tarjoilusta kokonaisuutena hieman ontuva ja tönkkö olo. Epäilen, että tuolloin viereisissä pöydissä ollut iso pikkujouluporukka vei suurimman huomion henkilökunnalta. Nytkin kaikki asiakaspaikat olivat täynnä, mutta senkin huomasin vasta pöydästä tyytyväisenä noustessani. 

Ai niin, missä söimme? Stefan’s Steakhousessa Kehräsaaressa.