Nojatuolimatkoilla

Nojatuolimatkoilla_1.jpg

Tallinna 2010 (En ole talvi-ihminen, mutta myönnän että lumisissa maisemissa on jotain tunnelmallista)

 

Tämä syksy on jostain syystä tuntunut todella raskaalta. Sade, synkkyys ja neljän seinän sisällä vietetyt hetket tulevat tässä päälimmäisenä mieleeni kun koitan pukea sanoiksi mitä muistan viime kuukausilta. Muistamattomuus johtuu siitä, että päivät ovat toistaneet itseään. Kaavamaisesti olen herännyt, käynyt töissä ja hoitanut kotia. Kovin arkista on elämä ollut. Melkeinpä niin kuin Päiväni murmelina elokuvassa. 

Ei arjessa mitään vikaa ole, mutta pieni vaihtelu tekisi terää! 

Nojatuolimatkoilla_2.jpg

Islanti 2011

 

Olenkin tällä viikolla tehnyt useampia nojatuolimatkoja selatessani vanhoja matkakuvia. Olen hetkeksi palannut talviseen Tallinnaan lumisateen keskelle, tuuliseen Islantiin ihmettelemään luonnon kauneutta, muistellut kaikkia ihania vanhoja rakennuksia joita Pariisi on pullollaan, melkeinpä tuntenut suussani kuinka suolainen pölse makkara sitä puraistessa napsahtaa, hiuksissani (vaikka nykyään lyhyet ovatkin) on puhaltanut lämmin välimeren tuuli, olen ihastellut uudelleen ja uudelleen Bilbaon Guggenheim museon värikästä ”vahtikoiraa”, puristanut tiukasti käsinojasta kun astun jälleen siihen puiseen junanvaunuun jolla noustiin San Sebastianissa vuoren huipulle maisemia katsomaan, pyyhkinyt hikikarpaloilta otsaltani Balin auringonpaisteessa, tuntenut rinnassani sen pelon ja ahdistuksen joka koettin kauniilla Phi Phi saarilla trunamivaroituksen johdosta ja nauttinut öisen Singaporen värikkäistä valoista.

 

Nojatuolimatkoilla_3.jpg

Pariisi 2012

Nojatuolimatkoilla_4.jpg

Kööpenhamina 2012

Nojatuolimatkoilla_5.jpg

Kreikka, Ios 2011

Nojatuolimatkoilla_6.jpg

Bilbao 2010

nojatuolimatkoilla_7.jpg

San Sebastian 2011

nojatuolimatkoilla_8.jpg

Bali 2008

nojatuolimatkoilla_9.jpg

Phi Phi 2012

nojatuolimatkoilla_10.jpg

Singapore 2012

 

Ehkä lomat ja matkat eivät olisi täynnä muistoja ja tuntuisi vielä vuosienkin jälkeen niin hienoilta jos se jokapäiväinen arki olisi yhtä juhlaa. Vai mitä mieltä olette? 

Harmaasta arjesta on tylsä mitään postata. Se on näkynyt viime kuukausina hiljaiselona täällä blogissa. Mitä mieltä olette sellaisesta ajatuksesta, että jakaisin näitä nojatuolimatkojani teille ihan omina postauksinaan? Kiinnostaisiko jokin tietty kohde erityisesti?

Kommenttilaatikkoon saa ehdotuksia heitellä. Kesällä tein aika kattavan jutun Santoriinista, joka löytyy täältä. Ehkä jotain vastaavaa voisin siis tehdä muistakin paikoista…

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään

Perheenlisäystä

Pikkumusta_1.jpg

Kyse on kameraperheestäni, te höpsöt jotka luulitte ilmoittavani olevani raskaana.

Aiemmin jo tässä postauksessa kerroin potevani kovaa kamerakuumetta. Se oli poltellut minua jo pitkään. Vihdoin jahkailuni ja pähkäilyni muuttui nopeaksi päätökseksi ja hankin itselleni minijärkkärin. Perusjärkkäristäni en ole luopumassa, vaan tämä uutukainen pikemminkin täydentää ”kokoelmaani”.

Pikkumusta_2.jpg

Kutsun tätä söpöliiniä Pikkumustaksi. Meidän perheessä kun on usein ollut tapana nimetä tavaroita. Esimerkiksi äitini autoa kutsuimme Saaraksi (se oli Citroen Xsara), monet kolkat kolunnut matkalaukkuni on Persikka (sen värin takia) jne… Välillä näistä nimityksistä tietämättömien on ollut vaikea seurata keskustelujamme ja väärinymmärryksiäkin on sattunut.

 

Pikkumusta_3.jpg

Pikkumusta on vielä kuriton ja pitää erilaiset säädöt ja asetukset minulta jemmassa. Toisin sanoen minun tulee hieman perehtyä sen ajatusmaailmaan ja oppia sen tavoille 😉  

 

I bought myself a new camera and it’s really cute. Now I’ll just have to hause train it, or more likely this old dog has to learn a lot of new tricks 😉

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä