Se on taas maanantai ja pitkästä aikaa ajattelin koota tähän pienet matkamuistelut – viikon takaa. Teimme siis tässä hiljattain pienen kotimaanmatkan Järvenpäähän/Tuusulaan.
Lauantaiaamuna varhain pakkasimme fillarimme auton perään ja karautimme ensiksi Tampereelta Järvenpäähän. Kirjauduimme sisään hotelliin, nakkasimme matkakassit huoneeseen, pyöräilykypärät päähän ja menoksi. Pieni vastoinkäyminen tuli heti alkuunsa, satapäin juoksijoita kilpanumerolaput paidoissaan. Olimme valinneet saman päivän kiertää Tuusulanjärvi polkupyörillä, kun järjestettiin Tuusulan maraton. Tottakai olimme vielä suunnitelleet retkemme niin että kiersimme järven myötäpäivään, jolloin juoksijat tulivat meitä vastaan. (Vinkkinä itselle: seuraavan kerran muista googlettaa matkakohteesi ja matkapäiväsi niin ei tule tällaisia yllätyksiä)
Onneksi saavuimme ensimmäiseen kulttuurikohteeseemme, Ainolaan, hyvin nopeasti, emmekä kohdanneet kuin pienen osan juoksijoista siinä vaiheessa. Mutta Sibeliuksen juhlavuosi oli saanut meidän lisäksemme monet muutkin liikkeelle ja Ainolassa, eli Sibeliuksen kotitalolla, kävi kuhina (vaikka hyvin sainkin kuvista rajattua väen pois).
Kotitalossa sisällä valokuvaaminen oli kiellettyä joten seuraavaksi kuvissa tunnelmallinen pihasauna, Sibeliuksen hautakivi sekä todella kaunis puutarha.
Rauhassa kierreltyämme Ainolan läpi piharakennuksineen sekä ihasteltuamme kukkaistutuksia ja puutarhassa runsain mitoin kasvatettavia hyötykasveja, oli aika pienelle breikille. Lipunmyynnin yhteydessä on aivan loistava pieni kahvila Aulis, josta saa paikanpäällä valmistettuja leivonnaisia sekä pikkusuolaista. Olin jo etukäteen päättänyt maistaa paljon kehuttua korvapuustia, mutta kun näin vitriinissä passionhedelmäpavlovan, jouduin lennossa muuttamaan suunnitelmaa. Se kyllä kannatti, koska pullaa saa melkein mistä vaan, mutta pavlovaan törmää harvoin. Ainolaan suuntaville siis vinkkinä: muistakaa poiketa myös kahvilassa pavlovalla.
Kahvihetken jälkeen matka jatkui taas pyörän selässä, maratonin juoksijoita varoen. Seuraava kohteeseemme oli Halosenniemi. Pekka Halosen hirsirakenteisessa erämaa-ateljeessa oli Ainolan tavoin valokuvaaminen sisätiloissa kieletty, joten ei enempää kuvia sieltä siis. Mutta jos sisätilat kiinnostavat, niin muutama vuosi takaperin Yle kuvasi Halosenniemessa ohjelman jouluaattona, jossa Ella Kanninen ja Mikko Peltola olivat kutsuneet muutamia ajankohtaisia julkkiksia vieraikseen viettämään joulua. (Linkki Ylen sivuille).
Halosenniemen jälkeen poikkesimme vielä nopeasti katsomassa Aleksis Kiven kuolinmökkiä. Tuossa vaiheessa pieni väsymys ja nälkä rupesivat kiukuttamaan. Siispä emme aikailleet mökillä enempää, vaan polkaisimme Sarvikalliolle nauttimaan järvimaisemasta sekä mukaan pakkaamistamme eväsleivistä.
Eväshetken jälkeen koitti oikeastaan Tour De Tuusulajärvi -retkemme todellinen pyöräilyosuus. Enää ei tullut vastaan maratonin juoksijoita, eikä reitillä ollut muita kohteita, joita olisimme keskittyneesti jaksaneet kierrellä.
Tuusulanjärven ympäri menevä reitti on kokonaisuudessaan noin 26km. Se ei ole monellekaan matka eikä mikään, mutta minulle, joka ei pidä pyöräilystä pätkääkään, oli päivän pyöräretki iso saavutus. Ihan ideaalisesta kelistäkään ei päästy nauttimaan, sillä kova tuuli teki muuten aurinkoisesta päivästä viileän, ja sitä tunsi polkevansa kokoajan vastatuuleen. Jotain kuitenkin tuo pyöräretki teki minulle, sillä huomasin seuraavalla viikolla lukevani Matkaopaslehdestä juttua Loiren laakson pyöräilyreitistä ja olevani aiheesta ihan innoissani.
Ehkä sillä, että pyöräretkemme jälkeen palkitsimme itseämme loistavalla parsaillallisella hotelimme ravintolassa, oli jotain tekemistä sen kanssa että reissusta jäi hyvä maku suuhun…
Ovatko pyöräretket teidän juttunne vai taittuvatko työmatkat fillarilla hampaita kiristellen?
