Pieni piipahdus bistroon
Viikko sitten juhlistelimme toista hääpäiväämme hieman etukäteen jo lauantai-iltana kun virallinen päivä osui tylsästi maanantaille. Hyvissä ajoin olimme jo viikkoja etukäteen varranneet pöydän yhteen Tampereen ravintolaelämän uutukaiseeen, nimittäin Arto Rastaan luotsaamaan maalaisranskalaiseen ravintolaan nimeltään Bistro LePot. Koska ensimmäistä hääpäiväämme olimme juhlistelleet meille uudessa ravintolassa (Huber), tuntui nytkin jotenkin sopivalta käydä jälleen kokeilemassa jotain uutta.
Sinänsä ravintolan sijainti oli meille tuttu. Samoissa tiloissa olleessa Sevillassa kun olimme käyneet kerran jos toisen. Eikä maalaisranskalainen ruokakaan ihan vierasta meille ole…
Olimme ajatelleet juhlapäivän kunniaksi nauttia aperitiivina lasilliset shampanjaa. Noh, hyvin tuttua oli myös ainoa viinilistalla laseittain tarjottava skumppa. Sitä nimittäin oli meillä pullollinen kotona odottamassa. Koska ranskalaisissa fiiliksissä olimme illan päättäneet mennä, valitsimme lasilliset ranskalaista kuohuviiniä shampanjan sijaan. Hyvältä sekin maistui.
Kuohuviinin kanssa nautimme mainiot pikkuannokset vihersalaattia ja talon leipää. Virallisena alkupalana maistelimme yhdessä leikkelelautaselle koottuja makuja.
Tunnelma Bistro LePotissa oli mielestäni yllättävän rauhallinen lauantai-illaksi. Olin etukäteen monesta lähteestä lueskellut, että marraskuun alussa auennut ravintolan olisi pääasiassa aina täyteen varattu. Osa pöydistä kuitenkin näytti jäävän tyhjilleen klo 18 jälkeen, kun ajoissa liikkeellä olleet ruokailijat poistuivat paikalta. Tosin joulua lähellä olevalla ajankohdalla (28.12.) saattoi olla tekemistä tämän asian kanssa. Eikä varmaankaan vettä piiskaava kelikään houkutellut kovinkaan montaa lähtemään liikenteeseen tuona iltana.
Pääruuat tarjoiltiin somissa pikkuruukuissa ravintolan nimen (le pot) mukaisesti. Mieheni maisteli kuhaa ja minä härän poskea. Annokset olivat juuri sopivan kokoiset, ne jaksoi syödä loppun asti. Maut olivat kohdallaan, joskin ehkä aavistuksen verran olisi suolaa saanut olla vähemmän. Pitkään haudutetuissa ruuissa ymmärrettävästikin maut tiivistyvät, joten mieluummin näin päin kuin se että olisi tarvinnut sitä suolaa itse lisätä mauttomaksi jääneeseen annokseensa.
Kaiken kaikkiaan Bistro LePot jäi mieleen oli varsin kivana kokemuksena. Se ei ollut liian fiini, vaan sopivan tyylikäs. Sisustus pienine ja lähekkäin sijoitettuine pöytineen toi mieleen ranskalaiset bistrot. Se ettei kuitenkaan käytetty niitä bistroille tyypillisiä punavalkoruudullisia pöytäliinoja oli hyvä ja tyylikäs valinta sisustajalta. Maanläheiset värit sopivat maalaisteemaan. Tarjouluastiat olivat kodikkaasti eriparisia saviruukkuja, mitkä ihastuttivat meitä kovasti. Ruokalistalta jäi vielä monta mielenkiintoista annosta maistamatta, mikä on hyvä syy palata takaisin bistron patojen ääreen.
Illalla kotiin palattuamme vielä kaivoimme hääkakun koristeemme esiin ja nautimme jälkiruokana shampanjaa ja suklaata, ihan kaksistaan.