Pinkki hetki

Mennyt torstai oli kyllä niin toivoa täynnä kun olla ja voi. Synttäriaamu alkoi nihkeästi kun heräilin jo ennen kukonlaulua aamuvuoroon. Kahvit tuli kaadettua silmä kourassa enemmän lattialle kuin kuppiin. Paahtoleivätkin kärvähtivät. Jos en olisi paremmin tiennyt olisin voinut vannoa että elin maanantaita, jälleen kerran.

Mutta kuten kuvista näkyy jossain vaiheessa päivä alkoi paistaa päivänsankarillekin. Työkavereilta saatu kukkapuska veti suun leveään hymyyn. Iltapäivällä kotiin palattuani korkkasin jääkaapissa sopivasti viilenneen uutuusPommacin. Kuplajuomaa kaadoin asiaan kuuluvasti jalalliseen lasiin, ja tällä kertaa ei pisaraakaan tipahtanut lattialle. Istuin keittiön pöydän ääreen ihastelemaan saamaani kimppua, maistelemaan makeaa juomaani sekä ropistelemaan pöydälle aamun jälkeen ilmestynyttä lahjakassia…

 

 

Näin pinkkiä hetkeä en ollutkaan aikoihin fiilistellyt. Varmaan vuosi sitten viimeksi?  

Eipä tässä tällä kertaa tämän kummempia uutisia. Taas olen vuoden vanhempi, toivottavasti edes hieman viisaampi. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille, pinkkiä sellaista!

 

 

*Pst, kun kysytte kuitenkin niin, tuo uusi Pommac maistui aika samalle kuin perusPommac. Uskoisin silti siitä tulevan ”the jutun” kevään ja kesän juhliin, on se niin nättiä limua.