Polttelevaa himotusta

Packing peanuts

Kamerakuumeeni on noussut jo kovaksi poltteluksi, himotukseksi. Olen tutkaillut minijärkkäreitä sillä silmällä jo hyvän aikaa, vuoden verran. Pari kertaa on virtuaalisessa ostoskorissani jo joitain yksilöitä ollut, mutta olen ne sieltä kuitenkin klikannut viime hetkellä pois. Arvatenkin tämä Sanumarian postaus sai kuumottelua aikaan tässä osoitteessa. Mäkin haluun!

Minijärkkäriä olen ajatellut kaveriksi nykyiselle järkälemäiselle järkkärilleni. Tämä kaveri kulkisi kivasti kevyenä mukana menoissa, mutta jättäytyisi kotiin niissä tilanteissa missä järkäle on osoittanut olevan oikea väline. Näin olen tätä kameratarvetta itselleni perustellut.

Sinänsä en ole viime aikoina edes ihan hirveästi kuvaillut yhtikäs mitään... tästä miehenikin huomautti kun selitin miksi silmät kiiluen roikun kamerakauppojen nettisivuilla. Tästä sainkin idean kaivaa esiin appiukolta saamani vanhat Yashikan 28mm, 50mm sekä 135mm objektiivit. Ne istuvat Canonin runkoon pienen sovitinpalasen avulla. Nuo vanhat objektiivit on säilytetty hyvin, niissä ei näy pahempia naarmuja eikä niihin ei ole päässyt kosteutta. Objektiivit ovat ihan priimaa myös valovoimaisuudeltaan, vai mitä olette mieltä seuraavista syksyisistä kuvista joita kävin 135mm:llä ottamassa läheisessä metsikössä auringonlaskun aikaan.

 

Nämä noin 80-luvulta peräisin olevat objektiivit ovat myös siinä mielessä haasteellisia, että kuvatessa tarkennus tulee tehdä manuaalisesti eikä kuvanvakauksestakaan ole tietoakaan. Välillä haasteisiin on kiva tarttua, välillä taas menee hermo käsien täristessä ja tarkennuksen ollessa enemmän hukassa kuin huulilla.

Saa nähdä kuinka kamerakuumeelleni käy. Pikkaisen tämä vanhoilla "leluilla" leikkiminen taas hillitsi uuden himoa, mutta ei se sitä kuumotusta kokonaan pois vienyt. Oletteko jo käyneet ihastelemassa syksyisiä maisemia, kameroiden kanssa tai ilman?

 

 

I really want a new camera, even thouhg there is nothing wrong with my old one...

 

 

Kommentoi