Ulriken643
Näin synkän ja sateisen maanantain kunniaksi muistelen hieman kesäisempää päivää heinäkuiselta Norjan automatkaltamme. Kyseinen päivä alkoi kyllä tihkusateisena, mutta parani lopulta varsin aurinkoiseksi iltapäiväksi.
Edellisenä päivänä olimme käyneet patikoimassa Preikestolenilla, jossa minun korkea paikan kammoni oli pistetty koville. Automatkamme oli jatkunut patikoinnin jälkeen vielä pitkään ja yllätykseksemme paikalliset kirsikkafestivaalit olivat täyttäneet monet leirintäalueet. Vasta yhdeksän aikaan illalla pääsimme vihdoin leiriytymään. Teltta kasaan, suihkuun, trangia tulille, retkimuonaa naamariin ja hyvää yötä – kaikki tämä tunnissa.
Yöllä sitten satoi jonkin verran, eikä telttamme ehtinyt aamulla oikein kuivua ennen kamojen kasaamista. Pari tuntia ajettuamme kohdalle sattui ihan mukava leirintäalue, josta saimme viimeisen vapaana olevan mökin yöksi itsellellemme. Mökki oli yllättävän iso ja kahdessa kerroksessa. Yläkerran parvekkeelle saimme viritettyä teltan kuivumaan päivän ajaksi, kun itse lähdimme tutustumaan Bergeniin. Ensin kuitenkin vuorossa oli tämä Ulriken vuori.
Koska juuri edellisenä päivänä olimme patikoineet, niin tällä kertaa vuorelle noustiin helpommalla tavalla – vaijerihissillä. Hissiliput meno-paluuna kahdelta muistaakseni maksoivat 300 kr. eli noin 35€. Norjassa mikään ei ole halpaa…
Jos tsemppiä ja aikaa reissullamme olisi ollut enemmän, niin olisimme voineet ottaa vain ylös vievän lipun ja patikoida alas. Tuo vuoren patikkapolku vain on todella haastava ja aikaa sen kulkemiseen (edes-takaisin) arvioden mukaan tulee varata neljästä kuuteen tuntia. Meillä oli suunnitelmana viettää iltapäivä Bergeniin tutustuen, niin patikointi ei tullut kyseeseen. Ihan hyvä valinta, kun katsoin hissin ikkunasta miltä karu polku näytti…
Korkean paikan kammoni taas hieman kolkutteli keinuvassa vaijerihississä, mutta vain vähän. Ylös noustessa keskityin avautuvien maisemien katseluun enkä siihen, kuinka korkealla maanpinnasta hissi milläkin hetkellä oli.
Ylhäällä Ulriken vuoren huipulla jälleen tihutti vettä, joten vetäydyimme lounastamaan tähän Ulriken643 ravintolaan. Paikka oli varsin viihtyisä, maisemat upeat ja ruoka-annokset olivat kauniit sekä todella maukkaat. Mieheni maisteli kalakeittoa ja minä vuohenjuustosalaattia.
Rauhassa syödessämme odottelimme sateen loppuvan. Ja loppuihan se. Ennen vuorelta jälleen vaijerihissillä alas laskeutumista kävimme vuoren rinteellä vilkaisemassa miltä Bergen ylhäältä käsin katsottuna näyttää. Aivan tuolla seuraavan kuvan oikeassa yläreunassa näkyy satama-alue korkeamastoisine laivoineen. Sinne me suuntasimme seuraavaksi Tall Ship Race -tapahtumaa katsomaan.
Jos matkaatte Bergeniin niin suosittelen kyllä käymään tuolla 642 metriä meren pinnan yläpuolelle nousevalla Ulriken vuorella. (Ravintola ”nousee” metrin korkeammalle ja siitä syystä sen nimi on Ulriken643) Maisemat sieltä ovat upeat, varsinkin kirkkaanpana päivänä kuin tämä meidän oli. Bergenin keskustasta, kalatorin kupeesta lähtee puolen tunnin välein touko-syyskuussa bussiyhteys joka tuo vuoren juurelle. Myös paikallisbussien nro 2 ja 31 kyydissä pääsee lähtöpisteeseen.
Pidin kovasti ravintolan ruoasta, eikä se ollut mitään riistohintaistakaan. Mutta jos haluaa hieman säästää kuluissa, voi pakata mukaan eväät ja nauttia niistä tuossa ulkosalla. Reippaat tietenkin herättävät ruokahalua patikoimalla matkan ylös… eikö niin?
Olivatko nämä maisemat teille tutut? Löytyykö sieltä muita Bergenin kävijöitä?