Voihan ”tuuri”
Bonjour à tous!
Mitäpä sitä näinä sateisina kesäpäivinä muutakaan tekisi kun istuisi kotona katsomassa tuntitolkulla telkkarista urheilua, ja siis vielä pyöräilyä jos tarkkoja ollaan…
Tunnetustihan en ole todellakaan mikään penkkiurheilun suurin ystävä. Melkeinpä vuoden päivät selvisin katsomatta yhtään mitään kisoja tai pelejä, telkkarista tai paikan päältä. Ja sitten tuli heinäkuu… joka toi tullessaan Le Tour de Francen luokseni lähes päivittäin.
Syytän sateisia kelejä, aikaisia aamuvuoroja ja sitä sormen lipsahdusta jonka ansiosta Travel Chanelilta katsomani ohjelman mainostauolla kanava vaihtuikin vahingossa Eurosportiksi – eikä musiikkikanavaksi!
Nämä kuvat ovat viime kesältä, heinäkuulta kun lomailimme mieheni kanssa Biarritzissa. Sieltä piipahdimme yhdeksi aamupäiväksi Pau:n kaupunkiin katsomaan yhtä Tour de Francen etapin lähtötapahtumaa. Edellisen kerran olimme pyöräkilpailun lähtöä todistaneet niinkin idyllisessä paikassa kuin shampanjan alueen ”pääkaupungiksi” itseään tituleeraavassa Épernayssa vuonna 2012.
Itse kilpailua edeltää tällaisten virittyjen ajoneuvojen kulkue, joka tunnetaan myös sponsorien tuomana tunnelman nostatuksena. Mainoskrääsää lentää kadunvarressa odottaville katsojille ja musiikki pauhaa, joka autosta tietenkin eri kappale ja aina vähän kovempaa kuin edellä ajavan autosta. Ja yleisö mylvii, bien sûr, c’est manifique!
Oikeasti paikan päällä koettuna juurikin tuo lähtötapahtuma on mielenkiintoinen.
Telkkarista ei näytetä sponsorien kulkuetta, eikä sitä kuinka pyöräilijät pikkuhiljaa saapuvat lähtöviivan tuntumaan, antavat siinä matkalla haastatteluja, moikkailevat muita kilpakumppaneita, pysähtyvät ottamaan selfietä innokkaimpien fanien kanssa ja kaiken tämän hääräyksen ohella yrittävät myös keskittyä siihen tulevaan kisasuoritukseensa.
Kellon lyödessä tapahtuu lähtö. Ensin poljetaan näytöstyyliin tietty matka ympäri kaupunkia nätissä rykelmässä, ennen kuin vasta merkistä oikea kisa alkaa. Ja siinä se sitten olikin lähtökaupungin osalta. Itse kisaa onkin helpompi seurata telkkarista. Tiistaina Le Tourin etappi kulki puikkelehtien 178km välin Périgueux-Bergerac. Kippis sille.
Vielä ei minua silti voi urheiluhulluksi kutsua, sillä totuus on että tuijotan tiukemmin noita kisamaisemia kuin kilpailijoita… vaikka eihän tiukkoihin trikoisiin pukeutuneissa miehissä mitään vikaa ole. Tiistaina oli muuten tarjolla todella upeita linnoja Le Tourin reitin varrella, aah merci!
Tänään torstaina startti lähtee jälleen Pau:sta. Joten enköhän minäkin jälleen iltapäivällä löydä tieni telkkarin ääreen, ihan vaan fanittaakseni muistellakseni viime vuoden reissua samaisiin maisemiin.
Kenelle muulle Le Tour de France on tullut tutuksi?