Onni on…
Ei ne isot sanat vaan pienet teot. Arjessa.
Tiiettekö sen tunteen, kun saunan raikkaana istut sohvan nurkkaan, otat omaa aikaa ja käytät inspiksen hyväkses, alat kirjottaa?
Seinän takana nukkuu jotain tosi tärkeetä, se herää aamul aikaseen duuniin. Mul on aikaa toistaseks. Olo on onnellinen, vapaa, stressitön. Elämässä on ihania ihmisiä ja ovi avoinna uusilla tuttavuuksille. Olen melko utelias uutta elämää kohtaan!
Onni on ensimmäinen yhteinen koti, aurinkoinen syyspäivä, kunnossa oleva kroppa, treenit. Onni on mies, joka pitää kädestä kiinni kaupassa, kadulla, antaa aamuisin pusun töihin lähtiessään ja sieltä tultuaan iltapäivällä, jonka kanssa treenata ja jakaa arjen.
Tampereelle muutettu ja kotia rakennettu. Miulta kysytään usein olenko kotiutunut? Noh joo ja en. Siis on vieläkin vähän hassu olo, et asunko mie tääl oikeesti. Se on hassua. Parasta tässä on se ettei mun tartte ain parin yön jälkeen lähtee satojen kilometrien taa ja miettii enää, et koska me nähään taas. Matkustanko minä vai mies. Kodista on tehty meidän näkönen, onhan tää viel kesken (ai mitkä kattolamput… tai verhot…?). Kaikki aikanaan, kuhan perustoiminnot on kuosis. Kuten tiskari, sänky, ruokapöytä, jääkaappi jossa muutaki ku hyllyt ja valo. Mä oon vaan ollu ja laitellu kotii. Tykkään meidän kodista, tää on valoisa, avara, sopivan kokoinen meille ja pakko vähän hehkuttaa asuinaluettakin, super rauhallinen, vihree, pyhäjärvi vieres ja mitkä ulkoilumahdollisuudet sekä ruokakauppakin tossa liki vieres. Eniten mä tääl jännään tota autol ajoo. Tääl on muutamii niin kaamei paikkoi ja sit ku en mä tunne tätä kaupunkii viel, ei osaa hahmottaa. Koittanut täs samal ottaa selvää kaikist liiton hommista ja haalii kasaan vaaditut paperit. Töitä oon hakenu ja mulle onkin nyt kertyny muutama mielenkiintonen kontakti. Mut verkot on vesillä. Suurimpana toiveena on nyt saada päivätyö ja siihen rinnalle ryhmäliikuntaohjauksia.
Mulla on ollu onni ja etuoikeus tutustua yhteen ihanaan mimmiin mun rakkaiden ystävien kautta. On myös ihan parasta, et on tän mimmin kans sovittu meille treenipäivä! Mäkivetoja, rappuja yms kauheeta, mut ei se oo yhtää nii kauheet kahestaan ku se vois olla yksin! Ja kyllä, on käyty vähän kattelee Pispalan portai. Nyt kun päästiin treenist puhumaan niin jatketaan teemalla. Eli alotan sit vaikka porrastreenistä. Löysin portaat niinsanotusti uudestaan. Oon melko inspiroitunu ja miettiny mimmosia treenejä niis voi tehdä. Täs meidän kodin lähelläkin on ihan loistava mäen nyppylä. Toisellapuolella portaat ja siit suoraan rinne vastakkaisella puolella. Saa mäki- ja porrastreenin samalla kerralla. Salillekkin on taas päässy ja liki kuukauden liikkumattomuuden jälkeen treeni kulkee! Voimatasotkaan ei oo juuri pudonneet. Tämä siis tahtoo sanoo sen, että selkä on vähän niinku taas mukana menossa. Me treenataan miehen kanssa tääl Tampereella Powerhouse Gymillä Lapinniemessä. Mukavan kokonen sali, kaikki tarvittava. Salille tulee aika hyväl tahdil laitteisiin päivitystä ja uutuuksia, laitteet on hyväs kunnossa. Se mistä mä tykkään tosi paljon, on se ilmapiiri ihan asiakkaidenkin keskuudessa ja omistaja on itse sympaattisuus. Suosittelen.
Salitreeni on tuntunut tosi hyvälle, lihakset ottaa nätisti vastaan. Tai no, kaikki muut paitsi selkä. Se on hermotuksista kiinni ja tosta mun selän rakenneongelmasta. Uskon, että siihen saadaan ratkaisukin ennen pitkää. On päiviä, kun selkätreeni uppoo lihakseen ja sitten on enemmän niit päivii, kun ei tunnu sitten missään. Sama tekeekö vai onko tekemättä. Treenin tueksi oon nyt saanu siistittyy ruokavalioo ja ruokailutkin melko säännöllisiks. Sit taannoin sain kokeiluun FitLinen vitamiinivalmisteet. Emmä tiie mitä tapahtuu, mut ainakin aineenvaihdunta piristy ja jaksaminen on erimoista. Isona plussana mun iho on pal parempi! Kun alotin Fitskujen käytön, mun naama alko kukkii melko ärhäkkänä ihan yhtäkkiä. Sit suunnilleen ihan yhtäkkii viikon sisällä ne hävis, eikä uusia oo kuulunu. Akneihon omaavana tiiän, että niit tulee kyllä, en usko päässeeni niist täysin. Osansa voi tietysti olla tolla ruokavalion siistimisellä. Ainakin keho saa tarvitsemansa vitamiinit ja voi paremmin.
Näihin kuviin ja tunnelmiin mä taas päätän kirjottamisen tältä erää. Koetan palata taas mahdollisimman pian uusien juttujen ja kuvien muodossa… I really try! :*