Kirjoittamisen vaikeus, viime aikojen risut ja ruusut.
Selkeesti mie tarviisin jonkunlaisen ghostwriterin itselleni… Anyone?
Aloitan taas postauksen tutulla fraasilla, ”mun on pitänyt”. Kyllä, niin on. Olen taas käyttänyt useamman hetken jo siihen miettimiseen, että mistä kirjottaisin. No jos teen kompromissin, että valitan alkuun ja loppuun kerron mun lomasta!
Alku: Valitus
Selkä on jotakuinkin kunnossa, keuhkot ei. Haluisin vetää kortisonia (on siis olemassa oikeasti aika, kun sanon et haluan kortisonia kehooni…), mut ei saa kun on viel jokunen viikko oltava ilman et voi alottaa PEF-testaukset. Pitkään oli hyvä oikeasti. Nyt sää on muuttunut kylmäksi ja kosteeksi ja tuol on inha tuuli. Kylmä ja kosteus yhdessä on mulle yks pahimpii allergeeneja eli kyllä, henkeä ahdistaa. Oon tullut siihen tulokseen, että tässä maassa ja näillä leveyspiireillä ei oo mulle vuoden aikaa, kun joku ei allergisoisi. Jos se ei ole kylmä ja kosteus yhdessä niin se on heinät ja siitepölyt (katupöly mukaan lukien) yms. Noh, jospa noista hoidoista olisi edes mitään hyötyä…
Selkäkin tuossa vihoitteli jokunen viikko sitten. Apuun riensi kuten aina Juha-Pekka Tikkanen, luotto fyssari (OMT)! Ihme mies kun sillätavalla saa minut parannettua! JP ja akuneulat on mun luottopelastus. Ennen lomaakin sai akuhoitoa pahimpiin paikkoihin ja heti oli parempi. Hyvänä esimerkkinä oli, kun sain niskan tuntumasta nikamani sijoiltaan pienoisella tapaturmalla tuossa aiemmin viikolla. Pää lakkasi kääntymästä ja kauhea kipu valtasi niska-hartia-lapojenväli seudun. Reilun vuorokauden minä kituutin tramalin voimalla ja eilen pääsin taas JP:n hellään huomaan. Kerroin mistä kiikastaa ja JP totesi, että se on varmasti tuossa se ongelma. Noh, eikun pöydälle ja hetken hoidettavaa aluetta lämmiteltyään käännös selälleen ja nikamat paikalleen. Se ongelmahan oli juuri siellä missä sanottiinkin olevan. Rutisi kauniisti ja pää alkoi kääntyä. Eilen vielä kipuili lihakset, mutta tänään olen ollut oikein ehta, niskasta ja hartioista ainakin! olihan nuit sijoiltaan menneitä nikamia muuallakin ja nekin saatiin omiin uomiinsa.
Tapaan kutsua itseäni rankavammaiseksi ihmiseksi, no olenhan mie sitä. On suora rintaranka, sitten kierreskolioosi ja siihen kaiken jatkoksi notkoselkä. Oikea lottovoitot. No joo, kyllä mie tiien, että lajinsa vähällä päässyt, kun monilla on paljon paljon pahempia ja isompia ongelmia niin rangassaan kuin muutenkin. Tää on vaan mun oman elämäni Akilleen kantapää.
Tähän osioon mä laitan viel mua alitajuntaisesti stressaavan ja ain lievää ahdistusta aiheuttavan sydän- ja aorttakontrollin, joka odottaa kuun lopussa. Tää on sellanen case joka seuraa mua hamaan hautaan asti. Synnäistä kaikki. Aina siel kaikki on ollu kunnossa ei siinä, mutta joka tapauksessa se nyt vaan ahdistaa, stressaa ja mietityttää. Kontrolleja on 3-5vuoden välein. Eli ei nää nyt joka päiväisii tai edes vuotisii ole. Ja tosta voi päätellä senkin, että ei tää tilanne oo mikään akuutti tai mitenkään ”tilanne päällä”-case. Ei. Varmistetaan vaan, että kaikki on niinkuin kuuluukin olla. Selvennykseks, että mulla on ollu kammioiden välissä reikä. Ok. Jokainen lapsi syntyy sen kanssa, mutta normaalisti se umpeutuu suunnilleen heti syntymän jälkeen. Mulla oli se isompi ja kesti useemman vuoden umpeutuu, olisinko ollut n. 3 vanha.. Se oli ongelmista se pienempi. Isompi ongelma olikin aortan koarktaatio, eli ahtautuminen keuhkoihin johtavien verisuonten kohdalta. Se leikattiin, kun olin 6 tai 7 viikkoa vanha, vuonna 1987. Vaikka julkinen terveydenhuolto ei aina oo omasta mielestänikään sitä parasta mahdollista ja näin, niin kyl mun on edelleen vaan nostettava hattua sille HYKSin sydänkirurgille, joka mut operoi. Se, että aikuisten samanlaiset operaatiot vaatii tarkkuutta, kun operoitavat kohteet on herkkiä ja pieniä, niin mitä ne on 6-7viikkoa vanhalla ihmisellä? Iso kiitos siis hälle, sillä edelleenkin ajattelen niin, että vuonna -87 oltiin ihan toisella tasolla kuin tänä päivänä näissä operaatioissa, välineissä jne.
Viimeinen valivali olisi tää tällä hetkellä ihmisiä sänkyyn kaatava mahatauti. Mun maha on ollu nyt parisen pvää vähän ”epävakaan” oloinen. Mä en todellakaan aio alkaa oksentaa nyt. Voin istuu yön läpeensä pöntöllä, jos vältyn oksentamiselta. Hmh. Nyt vaan kaurapuuroo ja vettä, mahdollisimman neutraalia sapuskaa tonne pötsiin niin kyl se siit. Toivon…
Loppu: Kaikki kivat jutut
Eka kiva asia on liikunta. Olen päässyt liikkumaan ja saanut kropan taas toimimaan. Peilikuvakin alkaa muistuttaa sitä normaalia, totuttua. Peilistä katsoo taas nätti ja reenannu tyttönen. Ei se nesteen ja kortisonin turvottama yksilö. Nautin liikkumisesta, toki 2 kuukauden tauko näkyy ja tuntuu, mutta maltti on valttia.
Toinen kiva juttu oli viime viikolla, nimittäin TALVILOMA, edellisestä lomasta olikin joku hetki (kesäkuu 2014). Oltiin miehen kanssa yhtäaikaa lomalla ja otettiin heti loman alkuun irtiotto arjesta. Lähdettiin lauantaina aamupäivästä ajelemaan kohti Porvoota ja Haikon kartanoa. 2 yötä Haikon kartanossa, kiertelyä Porvoossa ja nauttimista hyvistä ruoista tuli kyllä tarpeen. Avattiinpa siinä yksi shampanjakin ja juotiin se. Kaikin puolin ihana viikonloppu. Haikon kartanoa on pakko kehua! Mielettömän hyvää ruokaa, aamupala oli ihan taivaallinen ja henkilökunta ykkösluokkaa. Aamupala oli todella runsas monine herkkuineen. Oli muroja ja müslejä, puuroa, leikkeleitä, leipiä monen sorttisia, runsaasti hedelmiä ja juomavaihtoehtoja. Oli piirakoita, munavoita, pikkunakkeja (toisena aamuna pikku bratvursteja), munakokkelia, pekonia, mini pancakeseja ja vaahterasiirappia (mun suosikki, ihan ehdottomasti!). Kaikki maistui hyvälle, erinomaiselle. Pakko sanoa esimerkiksi nuista nakeista, olivat todella lihaisia, ei mitään perus prinssinakkityyppisiä.
Oli ilo antaa palautetta jo lähtiessä ja jäi tunne, että kyllä me palataan Haikkoon. Tykkäsin Haikosta siinäkin mielessä, että se on enemmän ehkä pariskunnille ja näin kuin suoraan lapsiperheille. Mutta tämä on vain ja ainoastaan oma ajatukseni. Nautin historiallisesta miljööstä suunnattomasti. Eikä huone merinäkymällä ollut yhtään huono. Iso plussa myös siitä, että ikkunan sai auki kokonaan niin halutessaan, huone oli ”semilämmin” ja sai nukkua ikkuna auki yöt.
Porvoossa myös vierailtiin Pienessä Suklaatehtaassa. Suklaatehdas jossa ovat vierailleet aikoinaan myös Venäjän tsaarit.He valmistavat itse suklaansa, konvehteja 85 erilaista makua, suklaalevyjä valkoisesta suklaasta aina 80% tummaan suklaaseen, suklaa/yogurttirusinoita ja pähkinöitä. Valikoima oli laaja ja monimuotoinen. Ja viimeisimmäksi on pakkotodeta, äärimmäisen herkullinen. Porvoota nähtiin lähinnä joenranta ja mun kauan odottamani vanha kaupunki! Aivan mieletön, rakastuin. Voisin muuttaa Porvoon vanhaan kaupunkiin päätä pahkaa. Mikä idylli, ihanat vanhat mukulakivi kadut, ne romanttiset puutalot ja pihat… Ja se historian havina. Ihan mun paikka.
Maanantaina lähdettin ajelemaan takaisin Tampereelle. Viikkoon mahtui rentoa yhdessä oleilua ja naurua, paljon. Käytiin salilla ja leffassa. Leffassa käytiin kattomassa Luokkakokous. Oli varsin viihdyttävä, kestää pari katselu kertaa. Sopivan aivoton. Ja leffareissun kruunasi ilmainen ruoka! Jakoivat Plevnan aulassa Karinniemen cheddar-nuggetteja. Hah!
Tiistaina kyläilin Hämeenlinnassa mun rakkaiden ystävien luona. Oli ihana nähdä mun ystävät ja heidän ihana pikku mies. Ja edelleen mä arvotan sen Singstarin korkeelle. Ja ei, minä en edelleenkään osaa laulaa. Vietin kokonaisen päivän Hämeenlinnassa ja miten ihana oli vaan puhuu ja olla mun ehk läheisimmän sydänystävän kanssa. Haluun pian uusiks Hämeenlinnaan, onhan se mulle melkein kuin toinen koti ja aina tuntee olevansa tervetullut. Loma oli hyvä lopettaa ystävälleni pidettyihin Babyshower-kutsuihin ja serkkutytön 10v synttäreihin. Siispä kakkua, kermakakkua ja monta päivää putkeen! Ei huono. Babyshower-kutsut olivat yllärikutsut ja mielestäni onnistuttiin aika hyvin yllättää, mitä nyt osalta järjestävää tahoo oli ilmeisesti päässyt vähän sammakoita suusta, vaan mitäs pienistä! *wink*
Mutta jos kiteyttäsin loman johonkin lyhyesti, niin parasta koko lomassa oli jakaa se miehen kanssa. 9 päivää yhdessä ilman suurempia aikatauluja ja kiirettä tai säätämistä. Yhdessä olo, nauttiminen, nauraminen ja läheisyys. Unohtamatta ruokaa. Tämä pieni ihminen on tyytyväinen.
