Kun kroppa pettää…
Minulla on ollut aikomus jo pitkään perustaa uusi blogi ja keskittää se lähinnä treenaamiselle ja hyvinvoinnille. Olen tapani mukaan ollut vain pirun laiska tekemään mitään asian eteen. Nyt kuitenkin sängyssä maatessani ja selkäkipuni kanssa taistellessa sain pontta tehdä tämän.
Ensimmäinen postaukseni käsittelee selkääni, jonka ongelmille on vihdoin nimi, syy ja selitys. Tärkeimpänä oikea hoito ja apu.
Minulle on aina iät ja ajat hoettu notkoselästä ja löysistä nikamaväleistä. Onhan se osa totuutta, mutta kaikki selkäongelmat on laitettu niiden piikkiin ja lääkärit ym kuitanneet asiat buranapurkilla. Olen myös notkoselästä ollut tietoinen ihan pienestä asti, koska kroppani rakenne muutenkin on kovin samanlainen kuin isälläni. Eli peritty ominaisuus, right?
Judourani aikana elin ilman selkäkipuja ja jopa intti meni ilman kipuja, jos ei lasketa perus lihaskolotuksia. Mutta nyt kesällä, heinäkuussa selkä kipeytyi täysin uudella tavalla. Kipu oli kova ja ei tahtonut paljon mikään auttaa sen kanssa. 1,5vko vuodelepoa ja kävelyä, istuminen ja seisoskelu oli pannassa. Pakko tähän väliin sanoa, että sattuipa somasti, parhaat helteet ja auringonottokelit oli juuri silloin! Kirja kantoon ja rantsuun makaamaan, uinti teki myös hyvää. Silloinkin lääkärin diagnoosi oli vain kramppaava selkä ja eikun lääkkeitä. Kivut meni ohi ja that’s it.
Meni 1-1,5kk ja kivut palasi. Uusi lääkäri antoikin lähetteen samantien fysioterapiaan. Fyssarilla eka käynti avasi pitkälti selän todellisen tilan. Liki suora rintaranka, liikkumaton kaiken hyvän lisäksi, alaselkä siis kompensoi sen tehtäviä ja liikkumattomuutta. Mutta suurin yllätys tuli alaselän ja rintarangan välistä, kierreskolioosi. Kiertymä on jotakuinkin 10-20 astetta, se ei siis ole S-selkä vaan korkkiruuvi. Krampissa oleva selkä selittyi sillä, että kaikki kalvot ovat jumissa selkäydin kanavassa, kivun takia motorinen hermotus syvistä selkälihaksista oli hävinnyt kokonaan ja pinnalliset lihakset ottaneet niiden työn. En osaa kuvailla miten ihmeissäni olin, kun fyssari kaiken tuon kertoi, se kuulosti ihan minun selälle! Sehän oli minun selkä ja nyt sen ongelmilla oli nimi.
Fyssari aloitti samantien hoitotoimenpiteet tehden laajoja kiertoja selälleni, niin ihmeellistä kuin kuvitella voikaan, kiertojen aikana kipu hävisi. Se vain katosi eikä sama kipu ole palannut. Hoitojen myötä poistui myös yksi vanha iänikuinen ongelma, kireät lonkankoukistajat. En ole ikinä saanut niihin tuntumaa venytellessä, mutta nyt ne löytyvät ja olen siitä niin onnellinen. Selkää on myös hoidettu täsmäjumpalla, akupunktiolla ja teippauksella. Niistä on ollut ja tulee olemaan iso apu, samaten Fustra on toiminut apuna!
Selän hermotuksen vapautumisen myötä on joutunut opettelemaan treenaamisenkin uudella tapaa. Hermotus toimii ihan toisella tapaa, kroppa ottaa vastaan treenin uudella tavalla ja joutunut jopa pudottamaan painoja pois ja katsomaan uudelleen tekniikkaa. Se on ollut hyvä asia ja opettavaista. Alkuun mietin päivän pari, että mitä nyt. Mulla onkin skolioosiselkä jota oon aina pitänyt jotenkin semmosena etten toivos sitä kelleen. Tietämättäni kantanut tähän asti itsellänikin. Mutta palasin todellisuuteen, otan asian huomioon järjellä ja jatkan hyväksi havaitulla polulla ja työpaikkani, Kunnonsalin fyssari, JP myös sanoi, että pahinta mitä voin selälleni tehdä, on lopettaa liikkuminen. En lopeta, mä lupaan!
Syy miksi siis tänään aloin kirjoittaa on tämä eilen alkanut kauhea kipu oikean pakaran yläpuolella alaselässä. Edes lääkkeet jotka selkäkipuihin sain ei tahdo auttaa. Puhutaan viel lääkkeistä, jotka on ihan jotain muuta kuin burana ja panadol. Onneksi JP lupautui tulemaan maanantaina jo klo 9 työhön ja auttamaan, kun soitettiin, että nyt on neidin selkä rikki. Apu siis tulossa ihan pian, ekaa kertaa odotan maanantaita oikeasti todella kovasti! Suurin työ selän kipuillessa on pitää pää kasassa ja koittaa olla murehtimatta, että miksi taas, miksi kipu ei voi pysyä poissa, miksi miksi ja miksi… Mutta haluan uskoa, että tulee viel aika, kun selkä on kivuton. Se vain vaatii työtä, sitkeyttä, kovaa tahtotilaa ja kykyä olla itselle armollinen. Olen valmis kaikkeen tuohon, koska haluan kivuttoman selän ja isoimman työn joudun tekemään tuossa, että opettelen olemaan itselleni armollisempi huonona aikana.
Ekasta postauksesta tulikin nyt tällainen ihmeellinen räpellys mun selkäongelmista ja kai siis jotain hyvää, että sain tänkin aikaseksi aloittaa. Tulevaisuudessa täältä löytyy juttuja ja kuvia mun treenaamisesta, työstä, yleisestä hyvinvoinnista, kannanottoja polttaviin aiheisiin, arvosteluja yms treenivaatteista ja -välineistä yms…