Mä en oo saanu tuotettua mitään tekstiä kohta kahteen vuoteen. Se on vain ollut niin vaikeaa, ajatukset on pyörinyt blogissa ja että pitäis kirjottaa, mutta kun ei tuu mitään ulos niin sitten mä oon ollu kirjottamatta yhtään mitään. Viimesin postaukseni näytti olevan 17.9.2015… Melko karua? Istun Sokos Hotel Vaakunan huoneessa Seinäjoella ja päätin vihdoinkin kaivaa tän naftaliinista ja pistää paperille ylös menneitä kuukausia, sitä vajaata kahta vuotta.

Mä tosiaan muutin 2015 elo-syskuun vaihteessa Tampereelle ja tamperelaisena viihdyin reilun vuoden, kunnes viime syksynä sitten miehen kanssa ostettiin oma koti Lempäälän Sääksjärveltä. Siis apua, omistan asunnon!!! Tää oli mulle ihan maailmaa mullistava ja tajunnan räjäyttävä uus asia jota sai tolkuttaa hetken itselleen, et ihan oikeasti usko nyt! Sitten tuli asunnon oston myötä toinen uusi jännä asia… remontti. Siis pääsis laittaa kodin meidän näköiseksi, onhan se edelleen keskeneräinen. Voi kun saisikin kaikkihetinyt, keittiö on vielä remontoimatta ja katot laittamatta, mutta nekin tulevat ajallaan. Todennäköisesti ensi vuonna, tällä hetkellä oma remppakuume on parantunut, eikä mitään intoa ole, mut kyl se sielt taas herää.

Vuonna 2015 mä tamperelaistuin ja meidän perhe kasvoi 5.12. Malla-tytöllä. Tuolla tummalla ja tulisieluisella ruttukuonoisella bokserin vesalla, josta on kasvanut luonteikas, omapäinen ja maailman rakkain otus. Jotta elämä ei olisi helppoa ja että saisimme yhden esimerkin lisää näistä, kun mä pyörrän puheeni muutti meille nyt 14.5.17 Aapo-pojalla. Mallan biologisella pikkuveljellä. Jos joskus kuvittelin, että Malla on haastava ja tulisieluinen pentu, niin Aapo on ehkä potenssiin kymmenen sitten. Mä olin siis sanonu miehelle jo kauan, että meille ei tule toista koiraa ja jos jostain syystä tulisikin niin se ei ikinäkoskaankuunaan ole bokseri. Mallan kasvattaja sitten alkuvuodesta kertoi, että Mallan äiti on astutettu ja olisi maaliskuussa odotettavissa muksuja niin sain itseni kiinni sanomasta ”meille sitten on varattu keltainen uros”. Ja se oli sitten siinä, niin Aapo syntyi 25.3. maailmaan eräänä lauantaisena aamuna ja äitienpäivän iltana haettiin poika kotiin.

Sain Tampereelle muuton jälkeen töitä keväällä 2015 Tamrolta vuorotteluvapaan sijaisuuden. Olin Tamrolla 6kk jonka jälkeen siirryin S-ryhmän palvelukseen viime syksynä. Eli työllisyystilanne on ollut liki koko ajan hyvä. Noh, mitäs mä sit Seinäjoella teen? Samaa kuin viime syksynä Jyväskylässä. Olen pääsykokeissa, ammattikorkeakouluun. Hain syksyllä Jamkiin Logistiika insinööriksi opiskelemaan, sain varapaikan 3 ja kukaan ei perunut koulupaikkaansa joten jäin varasijalle 3. Nyt hain Jamkiin taas logistiikkaa ja opintokokonaisuuden lisänä tulee biotalous. Mä haluan sen koulupaikan ja mä haluan opiskelemaan insinööriksi. Minä, joka aina olen sanonut, että en todellakaan mene minnekkään koulunpenkille enää ikinä koskaan. Ja sit kuitenkin, haluan minä. Haluan elämältäni muutakin ja mahdollisuuden mennä eteenpäin, jos pääsisi opiskelemaan ja valmistuisi niin se avaisi ovia niin paljon muuhunkin.

Olen myös kunnostautunut Tampereelle muuton jälkeen myös ressutoiminnassa. Tein sitoumuksen ja aika paljon saanut pyöriä kaikkialla. Pitää itsensä kiireisenä ja ajanhermolla asioista. Ainakaan mulla ei sinällään ole vapaa-ajan ongelmia, kun on koirat, työ, ressuhommat ja ehkä vielä koulu. Mutta kyllä mä muistan ottaa helppoo ja hölläillä. Tänä keväänä tuli myös se maaginen 30 ikävuoden rajapyykki vastaan ja ei voi enää sanoa olevansa parikymppinen, se on takana nyt. Noh, mikä muuttui vanhentumisen myötä? Ei mikään. On oikein ok olla 30 ja sain viettää todella kivat juhlat perheen, sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Enpä muista koska viimeksi olisin ollut niin otettu siitä muistamisesta ja lämmöstä joka ympäröi mut. Mulla on ihania ystäviä ja perhe ympärillä, siit tulee olla kyl kiitollinen ihan joka päivä. Saatiinpa myös käytyä miehen kanssa Haikon Kartanossa parin yön rentoutumislomalla ennen juhlia. Oltiin just saatu remontti loppuun ja stressikertoimet oli niin valtavat, että se hetken hengen veto merenrantamaisemissa ja Vanhassa Porvoossa nollas pään kyllä hyvin. Vanhasta Porvoosta tehtiin kivoja löytöjä kotiin ja syötiin ihan super herkullisia ruokia. Kuten luomuravinto Zum Beispielin herkkupastat ja Cafe Pos3:n (Cafe Postres) ihanista kahveista ja makeista, suussa sulavista herkuista. Edelleenkään en voi kuin suositella Vanhaa Porvoota. Siellä on niin ihania liikkeitä lukemattomia ja mikä asiakaspalvelu! Ostimme Siirtomaatavarakauppa Kafferista kahvia, kahvit myytiin papuina, mutta he jauhoivat pavut halutessamme. Mutta lomassa tärkeintä oli se kahden keskinen aika <3

Josko nyt ei tää kirjotustauko venyis ihan näin pitkäks aikaa. Alla vielä joitain kuvia kirjoitukseen liittyen…