Syksyn uudet tuulet
Syksyissä on usein jonkin uudenalun tuntu, eikö? Tuulessa se lapsuudesta tuttu tuoksu, josta voi päätellä koulujen alun olevan hyvin lähellä. Luonto on kaunis väreineen ja syysaurinkoineen kaikkineen. Istun vaihteeksi taas junassa ja olen matkalla kohti uutta. Nimittäin uutta kotia ja Tamperetta. Tunteet ovat välillä hyvinkin ristiriitaisia ja olo on epätodellinen. Eilen sanottiin työkavereille näkemiin ja painettiin viimeisen kerran tuttu työpaikan ovi kiinni.
Edessä on jo sunnuntaina uusia haasteita ja jotain mitä jännittää. Sen lisäksi, että on saanut muuton ehkä tehtyy loppuun. Siis purettuu ne tavarat! Mietin vain sitä, että jahka juna on vihdoin Tampereella, odottaa minua parkkiksella rakas mieheni ja pääsen kotiin. Siis kaaoksen keskelle tarkoittanen… Tänään on kuitenkin luvassa laatuaikaa miehen kanssa, on viimeksi nähty pari viikkoa sitten (ja lauantaina 4h). Ensin käydään syömässä ja siitä suunnataan Ikeaan katselemaan vähän ruokapöytiä mm. Se hyvä puoli muutossa toki on, että saa sisustaa ja hyödyntää uusimpia ideoita.
Noh muutto oli ja meni. Viimeinen viikko nosti stressitasot niin korkealle kuin vain mahdollista. En muista koska olisin stressannut ihan sillä levelillä. Kaikki alkoi, kun jo aiemmin elokuussa tulehtuneeseen selkään iski noidannuoli. No kivat sille, mitenhän minä pakkaan?! No pakkasin kuitenkin. Eikun särklääkettä säännöllisenä annoksena ja that’s it. Lyhyestä virsi kaunis, elokuu oli selkäongelmien kanssa painiskelua. Mutta se stressi… Ensin meni ruokahalu, sitten meni yöunet, tästä hyvänä jatkona oli maha ihan sekas, vähästäkin hiotti ja oli kurjaa. Pinna oli melkein yhtä kireä kuin viulunkieli. Loppuhuipennukseksi sitten sain iltaisin aina nenäverenvuodon useampana iltana. Parhautta. Mainittakoon, että en sitten liikkunut juuri ollenkaan koko elokuussa, koska selkä. Eli ei ollut mitään missä olisi purkanut stressiään pois. Noh mutta, kamat löyti paikkasa laatikoissa ja pusseissa ja sitä rataa sitten tiensä Tampereelle viime lauantaina. Nyt ainakin tiien mitä on tosi ikävä stressi. Never again I hope. Ja selkäkin on ok!
Jotta muutto itsessään ei ois oikeasti menny niin hyvin, kun se meni piti siihenkin tulla yksi ikävä episodi. Polvi kävi sijoiltaan lievästi, palautuen kyllä paikoilleen samoin tein. Melkoisen ikävä oli tämä tunne, sattumoisin sattui rapuissa kamoja kantaessa. Polvituen kanssa vippailin menemään jonkin aikaa ja polvi asettui tällä.
Syyskuun suunnitelmissa on etsiä työtä, hoitaa juoksevat asiat kuntoon ja liikkua, sekä nauttia syksystä ja tutustua siihen uuteen kotikaupunkiin. Voi apua! Tuun niin eksymään ja olemaan hukassa, ihan totaalisesti. Naurattaa jo nyt, ehkä laitan kaulaan turisti-kyltin tms. Mut syyskuun omistan itselleni ja kodin laittamiselle, sekä treenaamiselle. Työnhaun ohella. Ja jos töitä löytyy niin sittenhän mietitään asiat uusiksi. Hurjaa, on jo oikeasti syyskuu! Vastahan elokuu alkoi tai vuosi vaihtu, eikö? Aika menee niin älyttömän nopeasti, sille se ainakin tuntuu.
Mulla ajatus seisoo ja mua nukuttaa. Nälkäkin on. Teksti on vähän sitä ja tätä, jotenkin päätän kirjoittamisen nyt tähän. Kirjoittelen taas, kun on jotain oikeaa sanottavaa.
Ihanaa aurinkoista syksyä! Nauttikaa ihanista syksyisistä keleistä!