Time to be awesome, time to be strong
Olen aikani painiskellut motivaatio-ongelmien kanssa, mitä treenaamiseen tulee.
Perjantaina olin päättänyt, että lauantaina menen aamulla salille oli fiilis mikä tahansa ja meni perjantaina miten myöhään tahansa. Olinkin perjantaina seuraamassa Boxing Nightia. Viihdyttävää, ainakin niille joita kamppailulajit ym kiinnostaa.
Päädyin päätökseni mukaan lauantaina salille kiltisi treenaamaan. Olin aikeissa tehdä mun peruspuntti treenin, josta ei oikeastaan tulee minkäänlaista fiilistä. Eli täysin mauton ja hajuton jo pitkään. Siispä päätin, että nyt haetaan sitä fiilistä kroppaan et on tullut tehtyä. Sen sijaan, että olisin lisännyt painoja, pudotin niitä reilusti ja päädyin tekemään pitkiä sarjoja. Alla kuvattuna treenin sisältöä, sarjapalautukset olivat vain 30sekunnin luokkaa ja liikevälit pakollisten siirtymien mittaiset:
Alkulämmöt spinnipyörällä n. 10min
Työntö 4x15x20kg
Mave suorinjaloin 4x15x30kg
Kyykky 4x20x30kg
Prässi smithissä 4x20x65kg
Lantion nosto 4x20x10kg
Loitontojat 4x20x45kg
Korsetin alueen lihasten kiusaamista ja jäähdyttelyt.
Tuntuma lihaksessa, hyvällä tapaa aivan hirveä. Pitkästä aikaa poltti ja hapotti lihasta, irvistellen ja puhisten sai vääntää viimeiset toistot. Sarjan jälkeen polte lihaksessa oli sen mukainen, että halusi jättää leikin kesken. Heti kun lihas anto myöten ja polte helpotti niin halusi tunteen takaisin ja asenteella veti treenin loppuun. Pitkästä aikaa fiilis oli huikea, pää ei hidastellut tekemistä vaan sanoi, että paina paina tyttö, älä nyt väitä ettet pysty ja jaksa. Hyvin pystyin ja jaksoin, fiilis voittamaton. Treenin kruunasi sauna. Voi autuus sitä lämpöö ja rentoutumista. Tosin sekään ei poistanut faktaa, että kävely muistutti eilen ja tänään vaappumista.
Sunnuntaina suuntasin myös salille. Nyt kiusaamaan samalla periaatteella yläkroppaa ja hanskoja. En ole kuukausiin saanut kunnon tuntumaa selkään mikä varmasti osittain johtui selän motorisen hermotuksen lamaus-tilasta. Kun sitä ei ole niin miten siellä mitään voisi tuntuakaan. Työn kun olen varmasti tehnyt vain avustavilla lihaksilla. Yläselälle kertyi toistoja kaikkiaan 360 ja se riemu sisimmässä mikä heräsi oli ISO. Löyty, se lihas löyty just sieltä mistä halusinkin sen löytää. Pakko nostaa yksi ylitse muiden, mun ikuinen heikkokohta, punnerrukset. Ne kulki ja tuntuivat jopa kevyille. Uskon, että punnerrukset kulkisivat paremmin ja olisivat vähemmän epämiellyttäviä, jos ranteet olisi ehjät. Aikanaan nekin ovat menneet kilpaurheilun parissa ja kirurgin mielestä ei ole järkeä leikata vielä, kun uudelleen hajoamisen riski on niin kovin korkea. Ehkä mun vain pitäs sanoo, et ok mä lopetan ne hommat mis ne voi hajota ja sitten ne leikkais noi kädet. Muuten yläkropan treeni oli pitkilleen onnistunein ja kuten aiempanakin päivänä, yläkroppa oli todella vastaanottavainen. Mikä voittaja fiilis. Tänäkin aamuna, kun koitin housuja laittaa jalkaani… Aih ja voih.
En erikseen kirjoitellut tuossa vatsalihasten tai muuten keskivartalonlihasten treenaamisesta, koska ne kuuluvat joka treeniin. Paljon treenaan nimenomaan syviä lihaksia, mutta huomannut, että kun peruspuntin tekee huolella ja teknisesti oikein, on korsettikin jo melko finaalissa treenin jälkeen.
