Lenkkipolun varrella

Minulla on tullut tavaksi kiertää lenkkiä rannan kautta. Heti kun ilmat hieman lämpenivät, ilmestyi laiturille ensimmäiset veneet ja ihmiset. 

Me tyttären kanssa tykätään pysähtyä tuonne rantaan hetkeksi, tytär ehkä kahlaa hetken ja heittää kiviä veteen. Melkein aina paikalla on iloisia ihmisiä koirineen ja lapsineen ja heidän kanssa tulee vaihdettua muutama sana ja hymy.

Ylipäätään meidän ympäristö on mielestäni kovin kaunis, sellainen missä minulla sielu lepää (ei sillä että olisi jotenkin ”mökkimäisen” rauhallista, vaan kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja hyvin) ja jossa tulee väkisinkin mietittyä, kuinka ihanaa se olisi jonkun kanssa jakaa. Onneksi sen voi aina jakaa ystävien ja tyttären kesken. 🙂