Äidin oma aika

Minä tänään mietin omaa aikaa. Tuossa yhdellä foorumilla oli juttua, kuinka aika ei riitä kodille saati itselle (sympatiat sinne, lapsi on haastava ja äiti väsynyt) ja minä tunsin taas järjetöntä kiitollisuutta helposta tyttärestäni.  Joo välillä kiukutellaan. Välillä huudetaan koko päivä aamusta iltaan. Välillä valvotaan pitkin öitä. Mutta ne menee kausissa, eikä ne kaudet kestä koskaan kovin kauaa. 

(Facebook – Living)

Näin yh-äitinä ajankäytöstä on tullut aika keskeinen juttu. Että mitä tekee silloin, kun lapsi on hereillä ja mitä lykkää myöhemmäksi, niin että jää aikaa kuitenkin itselleenkin. 
Minä ratkaisin sen tekemällä kaiken lapsen ollessa hereillä (paitsi lattianpesu!). Meillä tehdään yhdessä. Hitaasti, mutta yhdessä ja leikkien. Koti pysyy suht siistinä (siis siistinä, mutta onhan ne lelut levällään) ja meillä riittää tekemistä. Lapsi viihtyy ja tuntee itsensä tärkeäksi (oikeasti, näkisitte sen ylpeyden kun neiti vie roskan roskiin tai astiat tiskialtaaseen tai ojentaa sukan, jotta saan sen kuivumaa narulle ym.) ja minä saan ihan yksin-aikaa. 

Tänään laskin, että saan yksin-aikaa oikein paljon. Peräti n. 6h/päivä. Aamulla pari tuntia, päivällä pari tuntia ja illalla pari tuntia. Voiko yh-äiti enempää pyytää?